Runo: Huominen

Huominen ei ole tiedossani.
En halua ennustaa
tai siipiä selkääni,
ne painaisivat turhaan.
Haluan olla vain ihminen.

Enkelit tekevät, mitä tarvitsee.
Ne leikkivät, kun aika on.
Etsin uusia ystäviä…

Aistin metsän tuoksun
kaiken keskellä.
Suunnittelen matkaa.
En pakene sairauttani,
edes sen edetessä.

Sydämeni on kuin täysikuu,
jonka valossa astelen kotiin.
Huominen häikäisee,
mutta lentoliput on jo ostettu.
Näin sinusta juuri unta.
Nöyrryn vain pakon edetessä.

En tuhlaa helmiä tallattavaksi.
Kallein helmi on tallella.
Elämäni ei ole tarua.
Se katsoo minua pitkään ja uteliaana.

Valo vain suurenee
kuin monta aurinkoa loistaisi
yhtä aikaa taivaalla.

En leiju tällä tiellä,
vaan kiidän maata pitkin,
mutta kotimatkalla.

Tämä vieras paikka on kuin vankila,
ilman näkyviä muureja.
Kun siitä herään,
en näe kelmeitä kasvoja.
Päivä lapsensa kastaa.

Kirjoittaja Anita Kuusela

Kirjoituskilpailun tulokset

Edellinen          Seuraava