Lymfaturvotus

Lymfaturvotus ja imunestekierron häiriöt ovat yksi yleisimmistä rintasyöpäleikkauksen jälkeisistä ikävistä sivuvaikutuksista. Tyypillisin syy on leikkaus, jossa on jouduttu poistamaan imusolmukkeita, mutta lymfaongelmia syntyy myös ilman imusolmukepoistoja, jos imusuonisto vaurioituu leikkauksesta tai sädehoidoista.

Tiedä ainakin nämä:

  • Lymfaturvotus eli lymfedeema on yleinen rintasyöpähoitojen haittavaikutus: jopa 30 % kärsii imunestekierron häiriöstä rintasyöpäleikkauksen jälkeen.
  • Turvotuksen hoitaminen aloitetaan jo siinä vaiheessa, kun oireet ovat vasta lieviä.
  • Lymfaturvotuksen hoitomuotoja ovat mm. tukihihan käyttö, lymfaterapia ja liikunta.
  • Turvonneen alueen iho on erityisen herkkä ja altis tulehduksille.
Piirroskuvassa lattialla istuu lempeästi hymyilevä naishahmo, jokä kärsii lymfaturvotuksesta ja käärii tukisidettä käsivartensa ympärille.

Mitä on lymfaturvotus eli lymfedeema?

Käsivarsi turpoaa, pistelee ja kihelmöi. Eikö tähän auta mikään? Et ole yksin! Sama viheliäinen vaiva kiusaa jopa joka kolmatta rintasyöpäleikkauksen jälkeen.

Lymfedeema tarkoittaa imunestekierron häiriöstä johtuvaa kroonista turvotusta (lymfaturvotus), ja se on yleinen ongelma leikkausten, sädehoidon tai infektioiden jälkeen.

Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä imusolmukkeiden poisto osittain tai kokonaan voi aiheuttaa imunestekierron häiriön leikatun puolen yläraajan ja/tai ylävartalon alueella. Tästä voi olla seurauksena lymfaturvotusta, joka:

  • näkyy ja tuntuu raajan turvotuksena
  • voi tuntua lisäksi kipuna tai pistelynä
  • aiheuttaa ihon paksuuntumista
  • usein rajoittaa liikeratoja ja heikentää raajan toimintakykyä

Milloin lymfaturvotus alkaa?

Suurin riski turvotuksen kehittymiselle on 2-24 kk leikkauksesta, mutta riski on elinikäinen. Jos kainalon imusolmukkeet on poistettu, kannattaa turvotuksen riski tiedostaa ja huolehtia käsivarren ihon kunnosta sekä jumpata kättä jo ennaltaehkäisevästi.

Tunnista lymfedeema ajoissa

Lymfaturvotuksen hoitaminen on hyvä aloittaa jo siinä vaiheessa, kun oireet ovat vasta lieviä. Kun tunnet epämääräistä kihelmöintiä tai kutinaa tai huomaat, että käsivarsi alkaa puutuilla, on aika toimia. Vaikka turvotusta ei näkyisi vielä missään, se on todennäköisesti jo matkalla.

Lymfaturvotuksen oireet

  • Rintasyöpäleikkauksen ja sädehoidon jälkeinen lymfedeema kehittyy tyypillisesti leikatun rinnan puoleiseen yläraajaan. Se voi kehittyä myös ylävartalon alueelle, selän puolelle, rintakehälle tai säästävässä leikkauksessa leikatun rinnan alueelle.
  • Lymfaturvotus ilmaantuu tyypillisesti parin kuukauden kuluttua tai viimeistään pari vuotta leikkauksen jälkeen, mutta se voi ilmaantua vuosikausien jälkeenkin – rintasyöpäleikatulla on loppuelämän ajan kohonnut riski saada lymfedeema.
  • Turvotuksen alkaminen ei yleensä tee kipeää. Se on joskus nopeaa ja joskus hyvin vaivihkaista. Joskus ensioireina voi tuntua painon tunnetta ja voimattomuutta turpoavassa yläraajassa. Käsi voi puutua, kihelmöidä tai pistellä.
  • Turvotuksen kehittymistä voi seuloa itse niin sanotulla ihopoimutestillä: kämmenselästä nostetaan sormien väliin ihopoimu vuorotellen kummastakin kädestä. Jos leikatun puolen käden poimu on paksumpi, turvotusta on alkanut kertyä.
  • Lymfaturvotuksen voi diagnosoida itse myös painamalla kämmenselkää tai käsivartta voimakkaasti sormella noin puolisen minuuttia. Jos ihoon jää kuoppa, puhutaan niin sanotusta pitting-ödeemasta. Vaikka tällainenkin turvotus vielä tyypillisesti katoaa levossa, lymfaturvotusta on ryhdyttävä hoitamaan viimeistään tässä vaiheessa, jotta vaikeammilta lymfedeeman asteilta vältyttäisiin.
Piirroskuvassa kuusi käsivartta, joissa kaikissa värikkäät lymfaturvotuksen hoitoon tarkoitetut tukihihat. Kaikki kädet pitävät eri esinettä: kynää, korkokenkää, jäätelöä, tiskiharjaa, hedelmää ja punttia.

Lymfaturvotuksen hoito

Hoidon kulmakiviä ovat kompressiohoito, leikatun puolen yläraajan toimintakyvyn ylläpitäminen, imusuoniston toiminnan parantaminen liikehoidolla, liikunta sekä ihon ja arpikudoksen hoito. Turvotuksen kompressiohoito toteutetaan tukihihan ja/tai hansikkaan avulla. Joskus myös tukiliivi on tarpeen.

Ota yhteyttä lääkäriin heti, jos leikatun puolen käsivarsi alkaa turvota tai siinä näkyy tai tuntuu tulehduksen merkkejä, kuten kuumotusta, punoitusta tai kipua. Saat maksusitoumuksen tukihihan ja/tai -hanskan hankkimiseksi. Huomattavan moni saa helpotusta oireisiin myös lymfaterapiasta, joten voit saada tarvittaessa lähetteen myös lymfaterapiaan.

Lymfaturvotuksen hoito eli kokonaisvaltainen lymfaterapia käsittää

  • kompressioterapian
  • manuaalisen lymfaterapian
  • terapeuttiset harjoitteet
  • ohjausta turvotusraajan ihonhoitoon sekä
  • omatoimiseen lumfaturvotuksen hoitoon

Nesteenpoistolääkkeistä ei ole apua lymfaturvotuksen hoidossa, sillä ne eivät vaikuta turvotuksen syyhyn eli imusuoniston heikentyneeseen toimintaan.
Painonhallinta on oleellinen osa lymfaturvotuksen ennaltaehkäisyä ja hoitoa, koska ylipaino lisää lymfaturvotusta

  • Lymfaterapian päätehtävä on elvyttää ja ylläpitää imusuonten toimintaa. Turvotuksen hoidon tärkein hoitomuoto lähes kaikkien turvotusten kohdalla on kompressioterapia, joka vastaa noin 80 % hoitotuloksesta. Kompressiohoito yhdistettynä itsehoitoon on tehokkain tapa hoitaa turvotusta.

    Kompressioterapiaa täydennetään terapeutin harkinnan mukaan manuaalisella lymfaterapialla, liike- ja asentohoidolla, ihon hoidolla sekä tarvittaessa täydentävillä hoitomuodoilla kuten LymphaTouch- tai LPG-laitehoidoilla, jaksottaisella painepuristushoidolla (Ventipress/LymphaPress), lymfateippauksella tai faskiakäsittelyllä. Yksittäin käytettynä mikään yllämainituista hoitomuodoista ei tuota optimaalista tulosta, mutta yhdistettynä kompressioterapiaan ne lisäävät hoidon vaikuttavuutta ja mahdollistavat parhaan mahdollisen hoitotuloksen.

    Kuntoutujalla itsellään on merkittävä ja aktiivinen rooli lymfaterapian onnistumisessa. Hänen tulee sitoutua sekä intensiiviseen terapiajaksoon että kompressiotuotteen päivittäiseen käyttöön jakson jälkeen. Krooninen turvotustaipumus edellyttää elinikäistä hoitoa vähintään lääkinnällisen kompressiotuotteen (esimerkiksi kompressiohiha ja -käsine) avulla.

  • Lymfaterapia on imusuoniston omaa pumppausmekanismia elvyttävä käsittelytekniikka. Sen avulla tehostetaan uusien imusuoniyhteyksien syntymistä turvotusalueen ja terveen kehon välillä. Hoito tuottaa tuloksia sitä paremmin mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan.

    Turvotuksen alkaessa tai pahentuessa suositellaan tehostettua manuaalisen lymfakäsittelyn kuuria (3-5 kertaa viikossa + tarvittaessa sidonta), jonka päätteeksi uusi kompressiotekstiili mitataan. Lymfakäsittelyä + sidontaa tulee jatkaa niin kauan, kunnes uusi, napakampi hiha on saatu käyttöön. Näin varmistetaan, että uusi hiha on riittävän napakka pitämään turvotus kurissa (HYKS, Tukielin- ja Plastiikkakirurgia, Lymfatiimi).

    Lymfaterapia vaatii kohtalaisen pitkiä hoitoaikoja ja hoitojaksoja; intensiivinen hoitojakso on tehokas kun taas pitkistä, harvakseltaan toistuvien hoitojen jaksoista ei ole vastaavaa hyötyä. Terapian kesto ja terapiatiheys riippuvat mm. sairaudesta/vammasta, potilaan iästä, potilaan yleiskunnosta sekä hoitoalueen laajuudesta. Lymfaterapia vähentää turvotusta, lievittää kipua ja rentouttaa.

    Lymfaterapiassa käytetään pumppaavia otteita, joissa rytmisesti vaihteleva paine on imunesteen kulun suuntainen. Otteet ovat kevyitä, eivätkä saa aiheuttaa kipua. Hoito aloitetaan aktivoimalla kaulan ja niskan alueen imusolmukkeet, jotta nämä pystyisivät paremmin ottamaan vastaan sinne siirtyvän nesteen. Imusuoniston kuljetuskyvyn kasvaessa kudoksissa ja solujen välitilassa oleva nestekuorma sekä valkuaisaineet pääsevät pois kudoksesta ja turvotukset laskevat.

    Käsivarren turvotuksessa hoidetaan aluksi myös terveen puolen kainalon ja rintakehän imusolmukkeet. Näiden jälkeen siirrytään turvonneelle puolelle, jolloin hoito etenee olkavarresta sormiin ja sieltä takaisin. Nestettä siirretään ”kuorma kuormalta” kohti aktivoituja imusolmukkeita. Lopuksi hoidetaan vielä leikatun puolen selkää. Terapiassa voidaan hyödyntää tarvittaessa muita lähimpiä toimivia imusolmukkeita. Yksi hoitokerta kestää noin tunnin. Hoidon jälkeen voi hikoiluttaa tai viluttaa, minkä lisäksi virtsaamisen tarve voi lisääntyä. Hoitoa ei mielellään aloiteta ennen kuin solunsalpaaja- ja sädehoito on annettu. Tällä tavoin halutaan ehkäistä syövän mahdollinen leviäminen.

    Käsivarteen tehdään usein hoidon jälkeen joustava puristussidos, joka tehostaa imusuoniston toimintaa sekä estää takaisinvirtauksen kudoksissa. Myöhemmin sidos korvataan yksilöllisesti mittojen mukaan valmistetulla tukihihalla.

    Lymfaterapiaa varten pitäisi saada maksusitoumus hoitoyksiköstä tai oman kunnan terveyskeskuksesta. Maksusitoumuksen tarpeen arvioi fysioterapeutti tai lääkäri. Valitettavasti alueelliset erot maksusitomusten saamisessa ovat suuria.

  • Lääkäri voi tarvittaessa ohjata potilaan leikkaushoidon harkintaan, mikäli oireet eivät helpota edellä mainituilla keinoilla.  Hoitona voi tällöin olla:

    • imuteiden korjausleikkaus
    • imusolmukkeiden siirto muualta kehosta leikattuun kainaloon
    • rasvaimu

    HUS Plastiikkakirurgian lymfapoliklinikalle (lymfaturvotuspotilaisiin keskittynyt pkl) voi hakeutua lähetteellä leikkausarvioon kaikkialta Suomesta. Imusolmukesiirtoleikkauksia tehdään muissakin sairaaloissa. Leikkauksiin liittyy riskejä ja rajoituksia, joten leikkauksista saatava hyöty on arvioitava aina potilaskohtaisesti.

Kaksi piirrettyä naishahmoa, jotka ovat kohottaneen lymfedeeman itsehoitoon käytettävän kompressiohihan ylös tanssien. Toisen paidassa lukee "Let's dance" ja toisen paidassa "disco queen".

Lymfaturvotuksen itsehoito

Lymfaturvotuksen tärkeä itsehoitomuoto on lääkinnällinen elastinen kompressiohiha ja mahdollisesti myös hansikas tai näiden yhdistelmä. Myös liikunta on tehokas ja tärkeä osa lymfaturvotuksen itsehoitoa.

Alla olevan linkin kautta voi lukea lisää lymfaturvotuksen itsehoidosta. Aiheina muun muassa:

  • lymfahihan hankkiminen, hoito ja käyttö
  • turvotuksen hoito liikunnan avulla
  • lymfajumppa
  • turvonneen alueen ihonhoito
Lymfaturvotuksen itsehoito

Ruusuinfektio ja lymfedeema

Lymfaödeema altistaa myös ihon ruusuinfektiolle. Oireita ovat vilunväristykset ja kuumeen nousu, punoitus, kuumotus turvotus ja kipu. Infektio alkaa yleensä äkillisesti ja siihen liittyy voimakas, tarkkarajainen punoitus iholla. Oireiden ilmaantuessa on tärkeää hakeutua välittömästi lääkäriin. Bakteeriperäinen ruusutulehdus vaatii aina antibioottihoidon.

Lue myös:

Lymfaturvotuksen itsehoito

Lymfaturvotuksen hoitona on ensisijaisesti lääkinnällinen elastinen kompressiohiha ja mahdollisesti myös hansikas tai näiden yhdistelmä. Myös liikunta on tehokas ja tärkeä osa lymfaturvotuksen […]

Lue lisää →