Kolikoiden laskija
Minut tutkineen ja leikanneen nuoren mieskirurgin kyynärvarteen oli vihreällä kaunokirjoituksella tatuoitu Live forever. Pidin sitä hyvänä ennusmerkkinä. Erehdyinkö?
Syöpädiagnoosin juuri saaneena minun piti tietysti selvittää, kuinka paljon aikaa minulla olisi vielä elettävänä. ”Tällä hetkellä 90 % rintasyöpäpotilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta”, valisti nettiartikkeli. Elänkö edes niin pitkään? Viisi vuotta. Sehän tekee 261 viikkoa. Takaisinlaskentani alkaa nyt. Panin lippaaseen 261 kolikkoa ja päätin ottaa yhden kolikon pois joka sunnuntaina, sunnuntailapsi kun olen. Ei ole vahvempaa tunnetta kuin nähdä kuinka jäljellä olevat päiväsi vähenevät, yksi toisensa jälkeen. Mitä vähemmän kolikoita jäi lippaaseen, sitä arvokkaammalta jäljellä olevat tuntuivat.
– 259 kolikkoa: Kaupan näyteikkunassa on niin ihana mekko. Mutta enhän minä enää tarvitse uusia vaatteita, säästyipä rahat hautajaisiini.
– 197 kolikkoa: Esikoisemme käveli alttarille isänsä saattelemana. Loistin onnesta kuin joulukuusi.
– 153 kolikkoa: Mieheni jäi eläkkeelle. Pääsenkö koskaan ”kotitonttuilemaan” hänen kanssaan?
– 95 kolikkoa: Kuopuksemme käveli alttarille isänsä saattelemana. Hymyni voimalla olisi voitu valaista koko Suomen syrjäseutu.
– 81 kolikkoa: Veljeni kuoli. Haimasyöpä vei hänet hautaan parissa vuodessa. Vaikka sairastuin häntä aikaisemmin, hän oli maalissa ensimmäisenä.
– 79 kolikkoa: isäni kuoli kävellessään sunnuntain jumalanpalveluksesta kotiin, vain päivän poikansa hautajaisista. Lysähti kadulle ja kuoli. Noin 300 metriä olisi ollut enää matkaa kotiin. Syöpä oli siinäkin mukana. Eturauhassyöpä.
– 64 kolikkoa: Minusta on tullut mummo! Ihanaa! Elämä jatkuu!
– 12 kolikkoa: Joudun järjestämään kotona etätyöpisteen. Mitättömän pienet kruunupäiset, yhteensä vain n. 5 grammaa painavat oliot laittoivat koko maapallon sekaisin. Selviämmekö tästä?
Viime kesänä otin viimeisen kolikon lippaastani.
Nyt jokainen aamu, jokainen uusi päivä on minulle lahja. Otan sen kiitollisuudella ja ilolla vastaan. Emme tiedä, mikä meitä odottaa huomenna, mutta tulkoon se huominen!
Kirjoittaja: Irina Penttinen
Kirjoituskilpailun satoa -sarjassa julkaistaan Rintasyöpäyhdistyksen 15-vuotisjuhlavuoden päätteeksi järjestetyn kirjoituskilpailun parhaita tekstejä. Tekstien teemana on Huominen.
