Tietoa rintasyövästä

Useimmiten rintasyöpä havaitaan varhaisvaiheessa, mikä tarkoittaa, että syöpä on paikallinen rinnan ja/tai kainalon alueella. Kymmenesosalla sairastuneista rintasyöpä todetaan levinneenä, jolloin kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön.

Rintasyövän toteamisessa hyödynnetään kolmoisdiagnostiikkaa, johon sisältyy rinnan tarkastelu ja tunnustelu, kuvantamistutkimuksia sekä kasvaimesta otettava kudosnäyte eli neulabiopsia.

Suomessa yli kolmasosa rintasyövistä todetaan rintasyöpäseulonnan mammografiatutkimuksessa. Loput rintasyövistä löytyy joko seulontojen välissä tai seulontaiän ulkopuolella. Suomessa seulontoihin kutsutaan kahden vuoden välein 50–69-vuotiaat naiset.

Rintasyövistä noin 70–80 % on duktaalisia eli tiehytperäisiä, mikä tarkoittaa syövän saaneen alkunsa rinnan rauhasliuskoja eli lobuluksia yhdistävissä tiehyissä. Lobulaarinen eli rauhasperäinen rintasyöpä on toiseksi yleisin rintasyöpätyyppi, jota esiintyy noin 10–15 prosentilla sairastuneista.

Rintasyöpä luokitellaan myös kolmeen biologiseen alatyyppiin: hormonireseptoripositiivisiin, HER2-positiivisiin ja kolmoisnegatiivisiin syöpiin. Näistä hormonipositiivinen on selvästi yleisin rintasyöpätyyppi.

Syöpäsairauksiin perehtynyt moniammatillinen hoitotiimi arvioi sairastuneen kokonaistilanteen, jonka pohjalta laaditaan hoitosuunnitelma. Hoitotiimin toimintaan osallistuu erikoislääkäreitä, mukaan lukien onkologi, kirurgi, patologi ja radiologi, sekä syöpäsairaanhoitaja.

Lisäksi muut terveydenhuollon ammattilaiset, kuten psyykkisen tuen, fysioterapian ja seksuaaliterapian asiantuntija, voivat olla tukena hoidon eri vaiheissa.

Muun muassa kasvaimen biologiset ominaisuudet ja levinneisyys sekä sairastuneen muu terveydellinen tilanne ja toiveet huomioidaan hoidon suunnittelussa.

Tilanteesta riippuen hoitoon voi sisältyä leikkaushoitoa, erilaisia lääkehoitoja, kuten solunsalpaajahoito, hormonihoito ja vasta-ainehoito, tai sädehoitoa. Hoidon valintaa ohjaa rintasyöpään perehtyneiden lääkärien laatima kansallinen hoitosuositus.

Usein kuulee, että rintasyövän hoito on alkanut leikkauksella, jonka jälkeen voidaan antaa liitännäishoitona säde- tai lääkehoitoa. Tietyissä tilanteissa lääkehoito alkaa jo ennen rintasyöpäleikkausta, jolloin puhutaan neoadjuvanttihoidosta.

Neoadjuvanttihoito antaa aikaa rintasyöpäleikkauksen suunnittelulle, ja toisinaan sen avulla voidaan tehdä rinnan säästävä leikkaus. Se mahdollistaa myös lääkehoidon varhaisen aloituksen ja yksilöllisen hoitovasteen arvioinnin.

Rintasyöpäleikkauksen tarkoituksena on poistaa kasvain rinnasta ja mahdolliset etäpesäkkeet kainalosta. Samalla minimoidaan mahdollisuus kasvaimen uusiutumiseen rinnan tai kainalon alueella. Tavallisimmin tehdään rinnan säästävä leikkaus, resektio, jolloin poistetaan syöpäkasvain ja sitä ympäröivää kudosta.

Lisäksi voidaan poistaa kainalon vartijaimusolmukkeita tai tehdään laajempi kainalon imusolmukkeiden poisto. Leikkausta, jossa poistetaan koko rinta, kutsutaan mastektomiaksi ja rinnan korjausleikkausta rekonstruktioksi. Usein leikkauksen jälkeen aloitetaan liitännäis- eli adjuvanttihoito.

Aktiivihoitojen jälkeinen rintasyövän seuranta suunnitellaan aina yksilöllisesti syövän uusimisriskin mukaan. Seurantaa voidaan toteuttaa joko erikoissairaanhoidossa tai perusterveydenhuollossa. Rintasyöpään sairastuneiden seurannassa on siirrytty kohti oirepohjaista seurantaa.

Seurannan tarkoitus on löytää mahdollinen rintasyövän paikallinen uusiutuminen tai toisen rinnan uusi syöpä varhaisvaiheessa, kun syöpä on vielä parannettavissa.

Rintasyövän ennuste on Suomessa verrattain hyvä ja suurin osa sairastuneista paranee syövästä. On silti hyvä muistaa, että rintasyöpä voi uusiutua pitkänkin ajan kuluttua, ja hakeutua lääkärin vastaanotolle, mikäli oireita ilmenee.

Vuosittain rintasyöpään sairastuu Suomessa noin 5 000 naista ja 30 miestä. Vuonna 2023 Suomessa oli elossa 84 0003 rintasyöpää sairastavaa tai siihen sairastanutta henkilöä.