Huominen kämmenelläni

Huominen kämmenelläni.

Pelkään, että se pakenee ja suljen sen pimeään nyrkkiini.

Anna kämmenesi aueta,
huomisen levätä kämmensyrjälläsi.
Hengittää syvään.

Mieheni leikkaa hiustrimmerillä päätäni.
Käteeni oli jo irronnut tuppoja.
Tukka takana, elämä edessä.
Leikkaus takana, kemoterapia on alkanut.

Eilen töihin,
tänään syöpäosastolla numerolapun kanssa odottaen ohjaamista
pehmustettuun tuoliin.
Rintaan asetettuun katetriin tippuu eliksiiriä joka vie pahan pois.

Istumme tuoleillamme huoneessa neliön muodossa, näkien toisemme.
Olen potilaista nuorin.
En osaisi sairastaa suomeksi.
En osaa termejä.

Minulta kysytään,
onko minulla kylmä.
Saan päälleni ohuen harson,
samanlaisen kuin hallaöinä lasketaan kasvitaimien päälle.

Meissäkin versoaa jotain – vastarinta pahaa vastaan.
Saako olla kamomillateetä ja keksejä, minulta kysytään.

 Huomenna minulla on paha olo.
Kuin paha krapula ilman päänsärkyä.

Anna kämmenesi aueta,
huomisen levätä kämmensyrjälläsi.
Hengittää syvään.
Hengittää syvään ennenkuin se nousee lentoon läpi pääsi – rakastaen.

Huomenna olen jo terveempi.

 

Teksti Suvi Tirronen

Edellinen