Varhaisvaiheen rintasyövän nykyhoito

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, ja sen ennuste on yleisesti hyvä. Suurin osa rintasyöpään sairastuneista paranee hoitojen avulla kokonaan. Rintasyövän mammografiaseulonnalla on iso merkitys taudin löytämisessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Varhaisvaiheen rintasyövällä tarkoitetaan rintasyöpää, joka ilmenee joko ainoastaan rinnassa tai kainaloimusolmukkeisiin edenneenä, mutta joka ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä kauemmaksi, esimerkiksi luustoon, muille imusolmukealueille, keuhkoihin, maksaan tai vatsaonteloon. Varhaisvaiheen rintasyövän hoidon tavoitteena on potilaan pysyvä paraneminen. (viite 1 ja 3)

Rintasyövän diagnostiikka

Varhaisvaiheen rintasyövän tarkan diagnoosin, kasvaimen koon ja tautityypin määrittämiseksi tehdään mammografian lisäksi rintojen ja kainalon ultraäänitutkimus, jossa arvioidaan, onko rintasyöpä edennyt kainalon imusolmukkeisiin. Tarvittaessa kuvantamista täydennetään rintojen magneettikuvauksella. Kasvaimesta ja tarvittaessa myös kainaloimusolmukkeesta otetaan koepala, josta tutkitaan, millaisesta syöpäsolukosta on kyse.

Patologi selvittää näytteestä, onko syöpä duktaalinen eli maitotiehytperäinen vai lobulaarinen eli rauhasperäinen vai onko kyseessä jokin harvinaisempi alatyyppi. Lisäksi rintasyövästä määritetään hormonireseptorit eli estrogeeni- ja progesteronireseptorien ilmentyminen. Nämä voivat molemmat olla positiivisia tai negatiivisia, tai toinen voi olla positiivinen ja toinen negatiivinen, ja reseptoreiden ilmentyminen voi molempien osalta vaihdella 0–100 % välillä.

Muita patologin tutkimuksia ovat kasvaimen graduksen eli erilaistumisasteen määrittäminen, jolla tutkitaan sitä, kuinka ärhäkkää ja terveiden solujen piirteistä poikkeavaa syöpäsolukko on. Myös jakautuvien solujen osuus arvioidaan, yleensä Ki67-indeksillä, joka vaihtelee välillä 1–100 % ja kertoo kasvaimen kasvunopeudesta. Lisäksi tutkitaan vielä HER2-kasvutekijän (HER2 = ihmisen epidermaalisen kasvutekijän reseptori 2) mahdollinen yli-ilmentyminen eli HER2-positiivisuus tai –negatiivisuus. Kaikilla näillä tekijöillä on merkitystä rintasyövän uusiutumisen riskin arvioinnissa sekä potilaan tarvitsemien hoitomuotojen valinnassa.

Rintasyövät voidaan jakaa näiden biologisten tekijöiden suhteen karkeasti neljään biologiseen alatyyppiin: luminaalinen A, luminaalinen B, HER2-positiivinen ja kolmoisnegatiivinen. (viite 1) Näistä HER2-positiivinen ja kolmoisnegatiivinen tautityyppi ovat aggressiivisimpia. Luminaalinen A-tyypin rintasyöpä, jossa hormonireseptorit ovat vahvasti positiiviset ja solujen jakautumisaste matala, on puolestaan rauhallisempi tauti, ja luminaalinen B-tyyppi asettuu aggressiivisempien ja rauhallisempien rintasyöpien väliin.

Rintasyövän leikkaushoito

Paikallisen eli varhaisvaiheen rintasyövän hoidon kulmakivi on leikkaushoito eli kirurgia. Potilaalle voidaan diagnostiikan jälkeen tehdä leikkaus, joka on joko rintaa säästävä rinnan osapoisto eli resektio, tai koko rinnan poisto eli mastektomia, josta käytetään myös nimitystä ablaatio. Useimmiten leikkaustapana rinnan osapoisto on mahdollinen. Jos kasvain on erityisen kookas suhteessa rinnan kokoon tai kasvaimen ympärillä on runsaasti rintasyövän esiastetta, tehdään rinnan kokopoisto eli mastektomia.

Samoin jos todetaan inflammatorinen eli tulehduksellinen rintasyöpä, jossa rinta on kuumottava ja punoittava isolta alueelta, suositeltava leikkaustapa on rinnan kokopoisto. Monesti rinnanpoistoleikkauksen jälkeen voidaan erilaisilla tekniikoilla tehdä rekonstruktio eli rinnan korjausleikkaus.

Kainalotutkimuksena tehdään yleensä leikkauksen yhteydessä vartijaimusolmuketutkimus. Vartijaimusolmukkeella tarkoitetaan sitä imusolmuketta, johon rinnasta tulevat imutiet ensimmäiseksi johtavat, ja johon myös mahdollinen kainaloetäpesäke ensimmäisenä muodostuisi. Jos kainalossa todetaan jo ennen leikkausta useampi etäpesäkkeinen imusolmuke, saatetaan tehdä kainalon imusolmukkeiden poisto eli kainaloevakuaatio. (viite 2, 3)

Leikkauksen jälkeen patologi tutkii poistetun kudospalan ja määrittää kasvaimen koon ja mittaa tervekudosmarginaalit eli sen, onko riittävä määrä tervettä kudosta tullut kasvaimen ympäriltä poistetuksi. Patologi myös tutkii leikkauksen yhteydessä poistetuista imusolmukkeista mahdolliset rintasyövän pesäkkeet.

Ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen potilaan asiaa käsitellään useimmiten moniammatillisessa kokouksessa, johon osallistuvat kirurgi, radiologi, patologi, syöpälääkäri ja koordinoiva rintasyöpäsairaanhoitaja. Kokouksessa suunnitellaan yhteistoimin kullekin potilaalle optimaalinen hoitosuositus.

Liitännäishoidot varhaisvaiheen rintasyövän uusiutumisen ehkäisemiseksi

Leikkauksen jälkeen käytettäviä syöpähoitoja kutsutaan liitännäishoidoiksi eli adjuvanttihoidoiksi. Liitännäishoitojen tarkoitus on hävittää mahdollinen mikroskooppinen jäännöstauti, jota voi olla leikkauksen jälkeen jäljellä ja jonka havaitsemiseen tai poissulkemiseen ei ole keinoja.

Liitännäishoitojen tarve määritetään taudin tyypin ja siihen liittyvän uusiutumisriskin perusteella. Liitännäishoidon valinnassa huomioidaan lisäksi potilaan yleiskunto ja mahdolliset muut sairaudet ja lääkitykset. (viite 2, 3)

Liitännäissolunsalpaajahoito

Liitännäishoidoksi osalla potilaista tarvitaan solunsalpaajia, jolle synonyymeja ovat sytostaattihoito ja kemoterapia. Solunsalpaajavaihe koostuu useimmiten 6–8 kuurista. Lääkkeiden annosteluväli vaihtelee lääkkeestä riippuen, ja lääkehoito toteutetaan useimmiten 1–3 viikon välein. (viite 3)

Solunsalpaajahoidon tyypillisiä haittavaikutuksia ovat hiustenlähtö, pahoinvointi, väsymys ja infektioherkkyys. Monien haittojen lieventämiseksi on olemassa tehokkaita tukilääkkeitä.

Liitännäissädehoito

Liitännäishoidoksi saatetaan tarvita myös sädehoitoa. Osapoistoleikkauksen tapauksessa sädehoito kohdistetaan leikatun rinnan alueelle, rinnan kokopoistoleikkauksen tapauksessa rinnanpoistoarpeen ja taudin levinneisyyden mukaan tarvittaessa lähi-imusolmukealueille kuten kainaloon.

Sädehoitojakson kesto on rintasyövän liitännäissädehoidossa tyypillisesti 5–20 vrk. (viite 3) Sädehoito toteutetaan useimmiten joka arkipäivä. Rinta-alueen sädehoidon tyypillisiä haittavaikutuksia ovat ihon punoitus ja hilseily. Joskus myös väsymystä esiintyy sädehoitojakson aikana.

Liitännäislääkehoito

Jos kasvain on hormonireseptoripositiivinen, hoitoon liitetään aivan pienikokoisimpia kasvaimia lukuun ottamatta hormonaalinen liitännäishoito, jonka tarkoituksena on estää naishormoni estrogeenin vaikutusta elimistössä niin, että mahdolliset siitä riippuvaiset syöpäsolut eivät pääse muodostamaan pesäkkeitä. (viite 3) Estrogeenia muodostuu vaihdevuosi-iän jälkeenkin muissa kudoksissa, vaikka munasarjojen toiminta on hiipunut, joten kaikenikäiset rintasyöpäpotilaat voivat hyötyä hormonaalisesta liitännäishoidosta, jos kasvain on ollut hormonireseptoripositiivinen.

Hormonireseptoripositiivisen, HER2-negatiivisen rintasyövän hoidossa voidaan nykyään käyttää korkean tai keskikorkean uusiutumisriskin rintasyövän sairastaneilla potilailla hormonaalisen hoidon tehostajina solusyklin säätelijöitä eli CDK4/6-estäjiä (sykliinistä riippuvaisten kinaasien 4 ja 6 estäjiä), jotka ovat tablettimuotoisia lääkkeitä. Hormonireseptoripositiivisessa taudissa saatetaan suuren uusiutumisriskin tapauksissa hoitoon liittää myös luustolääkitys. (viite 2)

Mikäli rintasyöpä ilmentää HER2-kasvutekijää ylimäärin, rintasyövän liitännäishoidossa voidaan käyttää muihin hoitoihin liitettynä HER2-vasta-ainelääkkeitä. (viite 2, 3) Jos kasvain on suurikokoinen ja varsinkin biologisesti aggressiivisempi eli nopeakasvuisempi, hoidot saatetaan myös aloittaa antamalla sytostaatteja tai muita lääkehoitoja leikkausta edeltävästi.

Tällä neoadjuvantti- eli esiliitännäishoidolla pyritään pienentämään kasvainta ennen leikkausta. Esiliitännäishoito saattaa sisältääsolunsalpaajia, HER2-positiivisessa rintasyövässä HER2-vasta-ainelääkkeitä tai hormonireseptoripositiivisessa rintasyövässä joissakin tapauksissa myös hormonaalista lääkitystä.

Kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä sekä esiliitännäis- että liitännäishoitovaiheessa solunsalpaajahoitoon saatetaan liittää immunologinen lääke. (viite 2)

Perinnöllinen rintasyöpä

Rintasyövän taustalla on vain harvoin perinnöllinen alttius. Jos potilas sairastuu rintasyöpään erityisen nuorena, suvussa esiintyy useita rintasyöpätapauksia tai kasvain on kolmoisnegatiivinen, perinnöllistä rintasyöpäalttiutta voidaan tutkia verikokein. Mikäli tutkimuksissa löytyy tietty rintasyövälle altistava geenivariantti BRCA1- tai BRCA2-mutaatio, potilaan rintasyövän liitännäishoitoon saatetaan liittää PARP-estäjä-lääkitys. (viite 2)

Yhteenveto

Varhaisvaiheen rintasyövän hoidossa on käytettävissä erilaisia kirurgisia hoitomuotoja, sädehoito sekä laaja valikoima lääkevaihtoehtoja. Kaikilla näillä voidaan ehkäistä rintasyövän uusiutumista. Sopivat hoitomuodot valikoidaan taudin biologisten tekijöiden sekä toisaalta potilaan muun terveydentilan perusteella. Kahden rintasyöpää sairastavan henkilön saamat liitännäishoidot voivatkin poiketa toisistaan huomattavasti, koska jokaisen potilaan hoito valitaan yksilöllisesti.

Kirjoittaja:

Artikkelin on kirjoittanut Eeva Juhanoja, onkologi.
Artikkeli toteutettu yhteistyössä Novartis Finland Oy:n kanssa.
FA-11609383_26022026

Lähteet:

1. Rintasyövän riskitekijät, toteaminen ja alatyypit. Terveyskirjasto, Duodecim. Leena Vehmanen. 26.4.2024.
2. Suomen Rintasyöpäryhmän hoitosuositus 2025.
3. Rintasyöpä. Syöpäsairaudet -oppikirjassa, Duodecim. Julkaistu 8/2023, päivitetty 10/2024.