Vappua vietetään perinteistä poiketen, kotona, neljän seinän sisällä tai omalla pihalla, yksin tai pienessä porukassa. Monella on rahat vähissä ja mieli matalalla. Jatkuva omissa oloissa pysyminen, elinpiirin pieneneminen ja huoli tulevaisuudesta kiristävät pinnaa ja ilmapiiriä. Puolisokin alkaa helposti ärsyttää, jos yhteistä aikaa on enemmän kuin tavallisesti. Miten päästä vapputunnelmaan näissä olosuhteissa?

Muistatteko, miten hyvältä tuntui, kun joku soitti kesken syöpähoitojen ja kysyi vointia ihan aidosti kiinnostuneena?  Minä muistan ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni kuunnella, olla ihminen ihmiselle. Ympärillä on monia, jotka kärsivät yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja jopa toivottomuudesta. Mikään ei estä soittamasta heille. Toisaalta kaikki eivät voi huonosti, on myös niitä, joille kotona työskentely tai opiskelu sopii, ja jotka jaksavat nähdä parhaat puolet tässäkin tilanteessa. Heidän hyvä tuulensa tarttuu, joten olen mielelläni yhteydessä heihinkin.

Toisilla on kysy sopeutua ja jatkaa nopeasti eteenpäin uudessa tilanteessa. Toivoisin olevani yksi heistä, mutta huomaan jatkuvasti kaipaavani takaisin omaan turvalliseen perusarkeeni. Deja vu -tunne tulee siitä, että ihan sama olo minulla oli syöpähoitojen keskellä. Kaipaan päiviini toistuvuutta ja ennustettavuutta. Yritän ylläpitää säännöllistä vuorokausirytmiä ja jatkaa harrastuksiani. Italian kielen opiskelu sujuu ihan mainiosti etäopetuksen avulla, suunnistamassa käyn omatoimisesti ja koirat vievät emäntänsä päivittäin lenkille.  Poikkeustilan suuri etu onkin se, että se saa ihmiset arvostamaan ihan tavallista elämää ja sen rakenteita. Arjen arvo korostuu silloin, kun se ei ole itsestäänselvyys, mutta tämänhän me konkarit jo tiedämmekin.

Kevät etenee poikkeustilasta huolimatta. Luonto vaihtaa väriään ja aurinkokin pääsee karanteenistaan. Aion viettää mahdollisimman hyvän vapun, nauttia simasta ja munkeista sekä soittaa muutamalle läheiselle, jotka viettävät päivän yksinään. Hankin vappuhuiskan ja pari ilmapalloa kotiani piristämään. Luotan siihen, että tavallinen, turvallinen elämä palaa aikanaan.

Hyvää, erityistä vappua kaikille.

Tuuli Jokivartio-Toivonen

Tuuli Jokivartio-Toivonen on espoolainen kuraattori ja kirjoittaja. Hän on toiminut Rintasyöpäyhdistyksen hallituksessa sekä vertaistukijana.

Lue myös:

Vastaa vertaistukiryhmien palautekyselyyn!

Oletko osallistunut kasvokkain tai Teamissa kokoontuvaan vertaistukiryhmäämme tämän vuoden aikana? Kuulemme mielellämme palautteesi ryhmän tapaamisiin liittyen.

Lue lisää →

Toipuminen ei tarkoita paluuta entiseen

Kun vakavan sairauden, kuten rintasyövän, hoitopolku jää taakse, ympäriltä alkaa kuulua odotuksia: nyt kaikki on hyvin, nyt voit palata normaaliin, nyt elämä jatkuu entisellään. Nämä lauseet […]

Lue lisää →

Lihaskuntoharjoittelun opas

Voimaharjoittelu rintasyöpäleikkauksen jälkeen auttaa ylläpitämään ja lisäämään lihasvoimaa, tukee arjen toimintakykyä ja voi vähentää väsymystä ja kipua. Tutustu uuteen oppaaseen ja aloita […]

Lue lisää →