Vappua vietetään perinteistä poiketen, kotona, neljän seinän sisällä tai omalla pihalla, yksin tai pienessä porukassa. Monella on rahat vähissä ja mieli matalalla. Jatkuva omissa oloissa pysyminen, elinpiirin pieneneminen ja huoli tulevaisuudesta kiristävät pinnaa ja ilmapiiriä. Puolisokin alkaa helposti ärsyttää, jos yhteistä aikaa on enemmän kuin tavallisesti. Miten päästä vapputunnelmaan näissä olosuhteissa?

Muistatteko, miten hyvältä tuntui, kun joku soitti kesken syöpähoitojen ja kysyi vointia ihan aidosti kiinnostuneena?  Minä muistan ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni kuunnella, olla ihminen ihmiselle. Ympärillä on monia, jotka kärsivät yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja jopa toivottomuudesta. Mikään ei estä soittamasta heille. Toisaalta kaikki eivät voi huonosti, on myös niitä, joille kotona työskentely tai opiskelu sopii, ja jotka jaksavat nähdä parhaat puolet tässäkin tilanteessa. Heidän hyvä tuulensa tarttuu, joten olen mielelläni yhteydessä heihinkin.

Toisilla on kysy sopeutua ja jatkaa nopeasti eteenpäin uudessa tilanteessa. Toivoisin olevani yksi heistä, mutta huomaan jatkuvasti kaipaavani takaisin omaan turvalliseen perusarkeeni. Deja vu -tunne tulee siitä, että ihan sama olo minulla oli syöpähoitojen keskellä. Kaipaan päiviini toistuvuutta ja ennustettavuutta. Yritän ylläpitää säännöllistä vuorokausirytmiä ja jatkaa harrastuksiani. Italian kielen opiskelu sujuu ihan mainiosti etäopetuksen avulla, suunnistamassa käyn omatoimisesti ja koirat vievät emäntänsä päivittäin lenkille.  Poikkeustilan suuri etu onkin se, että se saa ihmiset arvostamaan ihan tavallista elämää ja sen rakenteita. Arjen arvo korostuu silloin, kun se ei ole itsestäänselvyys, mutta tämänhän me konkarit jo tiedämmekin.

Kevät etenee poikkeustilasta huolimatta. Luonto vaihtaa väriään ja aurinkokin pääsee karanteenistaan. Aion viettää mahdollisimman hyvän vapun, nauttia simasta ja munkeista sekä soittaa muutamalle läheiselle, jotka viettävät päivän yksinään. Hankin vappuhuiskan ja pari ilmapalloa kotiani piristämään. Luotan siihen, että tavallinen, turvallinen elämä palaa aikanaan.

Hyvää, erityistä vappua kaikille.

Tuuli Jokivartio-Toivonen

Tuuli Jokivartio-Toivonen on espoolainen kuraattori ja kirjoittaja. Hän on toiminut Rintasyöpäyhdistyksen hallituksessa sekä vertaistukijana.

Lue myös:

Arvokasta työtä suurella sydämellä

Sosiaali- ja terveysalan järjestössä työskenteleminen on ollut etuoikeus, joka sai minut arvostamaan järjestöjen tekemää työtä vielä entistäkin korkeammalle. Eräs meiltä tukea saanut rintasyöpäpotilas […]

Lue lisää →

Tutkimus tuo toivoa

"Hitaasti ja välillä pysähdellen ja pettymyksiä niellen, mutta kuitenkin varmasti, tieteellinen tutkimus etenee. Uusia hoitomuotoja löytyy. Uskalletaan jo puhua yksittäisistä levinnyttä rintasyöpää […]

Lue lisää →

Toivoa viheriöllä -tapahtuma PuulaGolfissa

PuulaGolfin kentällä keskiviikkona 8.7.3036 järjestetty Toivoa viheriöllä -tapahtuma oli ikimuistoinen päivä, joka yhdisti liikunnan, hyväntekeväisyyden ja musiikin.

Lue lisää →