Toivossa kiinni, valossa kiinni

Valot pimeyksien reunoilla  

ovat toisinaan himmeitä ja harvassa  

sul on sisälläs valtameren kokoinen voima  

jonka sä voit oppaaksesi valjastaa 

 -Toni Wirtanen: Valot pimeyksien reunoilla 

Hapuileminen tuntemattomalla tiellä kohti epäselvää päämäärää aiheuttaa monille ahdistusta. Se voi tuoda mukanaan tunteen hallinnan katoamisesta: ihminen on ikään kuin vuoristoradan kyydissä ilman mahdollisuutta ohjata syöksyvää vaunua itse.

Kun sairaus kääntää meille pimeimmät, ahdistavimmat ja pelottavimmat kasvonsa, voi tuntua siltä kuin olisi joutunut mustaan tunneliin tai pohjattomaan säkkiin, josta ei näy ulospääsyä eikä valon pilkahdustakaan. Hapuileminen tuntemattomalla tiellä kohti epäselvää päämäärää aiheuttaa monille ahdistusta. Se voi tuoda mukanaan tunteen hallinnan katoamisesta: ihminen on ikään kuin vuoristoradan kyydissä ilman mahdollisuutta ohjata syöksyvää vaunua itse.  

Kuuntelimme Rintasyöpäyhdistyksen vertaistukijoiden kanssa lokakuussa 2022 Syöpäjärjestöjen jatkokoulutuksen, jonka aiheena oli toivo. FM, psykoterapeutti Piia Nurhonen lähti luennossaan liikkeelle edellä olevista Apulanta-yhtyeen kappaleen Valot pimeyksien reunoilla lyriikoista. Valon pilkahdukset pimeyden keskellä olivat koko luennon läpileikkaava teema. Pimeyden ja valon, epätoivon ja toivon luonnollinen vaihtelu elämässä sekä toivon valtava merkitys hyvinvoinnin tukena sairastaessa puhutteli suuresti. Toivo näkyy tänä vuonna myös Rintasyöpäyhdistyksen toiminnassa monin tavoin: yhdistyksen vuoden teemaksi valittu Toivo kannattaa! 

Toivo kannattaa. Koskipa toivo paremmin nukuttua yötä, kivutonta huomista, hyvinvoivia tulevia vuosia, vielä ensi kesän näkemistä tai toivetta siitä, että lääkäri yhtenä päivänä toteaa, että syöpää ei enää löydy, toivo kannattaa. Toivo kannattelee meitä ahdistavimman hetken kohdalla, mutta toivoa kannattaa yrittää ylläpitää myös sillä kaikkein synkimmällä ja pimeimmällä hetkellä. Kun valot ovat himmeitä ja harvassa.  

Toivolla on ihmisen aivoihin liittyvä tausta. Sillä on suojaava tehtävä ihmismielen tasapainolle: toivo suojaa meitä ahdistukselta. Moni sairastunut kuvaa myös, että elämä voi olla merkityksellistä ja toivoa ylläpitävää sairaudesta huolimatta. Toivon ylläpitäminen on valon ylläpitämistä, merkityksellisyyden ylläpitämistä – sen ylläpitämistä, että vakavassakin elämäntilanteessa katseen voi kiinnittää pimeän sijasta valoon.  

Toimittaja Tommy Fränti, jonka puoliso kuoli viime vuonna syöpään, sanoitti tätä mielestäni osuvasti Kauneus ja terveys -lehdessä: ”Kesä 2021 oli vaimoni Saaran ja minun viimeinen yhteinen. Saara sairasti syöpää, eikä aikaa ollut enää paljon. Istuimme Porin Yyterissä lämpimällä hiekkarannalla vierekkäin. Aurinko paistoi, meri kimmelsi ja lapset lipuivat SUP-laudoilla kohti horisonttia. Katselimme heitä ja toisiamme. Siinä hetkessä kaikki oli hyvin.” 

Entä sitten jos tuntuu, että toivoa ei vain löydy mistään? Jos tuntuu, että valoa ei ole näkyvissä, vaikka kuinka yrittäisi etsiä? Palaan vielä Toni Wirtasen sanoitukseen:

”Muista että ne
kaikki suurimmat kauhut
on sun toiveittes peilikuvat, käännä ne
 ja kädestäs löydät niihin avaimet.”

Se, mitä eniten pelkää, on usein myös se, mikä on elämässä kaikkein merkityksellisintä. Jos jonkin menettäminen pelottaa, se on jotain, mikä meille on kirkkainta, arvokkainta ja tärkeintä. Menettämisen pelko ja menetys ei tee meille arvokkaasta vähemmän, vaan päinvastoin enemmän merkityksellistä.  

Tämä elämän ja menetyksen toisaalta ristiriitainenkin kauneus on nähtävissä niin Toni Wirtasen sanoituksessa kuin Fräntin kuvauksessa viimeisistä hetkistä rakkaan ihmisen kanssa. Toivo ja merkitys kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Siksi myös luopumisen hetki voi olla Fräntin kuvaamalla tavalla kaunis ja toivontäyteinen. Juuri elämän rajallisuutta vasten piirtyy elämän mielekkyys ja ainutkertaisuus.

Rintasyöpäyhdistyksen vuoden 2023 teema on Toivo kannattaa! Toivon teema näkyy yhdistyksen sivuilla julkaistuissa blogeissa.