Kirjat syynissä: Uudet ääriviivat
”Kirurgi piirsi iholleni kaavat uusia ääriviivojani varten”. Karoliina Oksasen autofiktiivinen romaani, joka perustuu hänen blogiinsa rintasyöpähoitojen aikana, on rintasyöpään sairastuneelle samastuttava kertomus epäilystä, diagnoosista, hoidoista ja toipumisesta.
Tämän kirjan kaltaiset tarinat tekevät yksi kertomus kerrallaan näkyväksi sen, että jokaisen diagnoosin takana on kokonainen elämä ja kokonainen ihminen.
Karoliina Oksanen – Uudet ääriviivat, 2024
Sairaus on kokemus, joka muuttaa, kokemus, joka saattaa traumatisoida; kokemus, joka tekee elämän palasia uudelleen näkyväksi, hyvässä ja pahassa. Kauhun ja toivon tasapaino on kuvattu taitavasti ja samaistuttavasti: ristiriitaiset, aaltoilevat ja vaihtuvat tunteet värittävät uutta arkea syövän kanssa. Vaikka aihe on vakava, sujuva kieli ja paikoin riemastuttavatkin kielikuvat ja huumori tekevät kirjan lukemisesta miellyttävän kokemuksen.
Kirja seuraa päiväkirjanomaisesti päähenkilö Liinan tarinaa rintasyöpäepäilystä hoitopolun eri vaiheiden kautta ”Uuteen alkuun”, kuten kirjoittaja on kirjan viimeisen luvun nimennyt. Moni asia polun varrella yllättää, järkyttää ja pelästyttää, kuten niin moni muukin sairastunut jälkikäteen hoitopolkuaan kuvaa. Rintasyöpä ei ole ”flunssa”, vaan hyväennusteisenakin vakava, koko ihmiseen kajoava sairaus. Se tuo mukanaan raskaita hoitoja, lääkkeitä ja sairaalakäyntejä. Tällä matkalla tämä kirja voi olla kuin vertaistukija, joka ei vähättele, vaan ymmärtää – ja sanoittaa samalla sen, että tästä voi selviytyä.
Vertaisuudessa on jotakin sellaista, joka läpäisee meistä sen kerroksen, jonka voi läpäistä ainoastaan saman kokenut. Toinen saman kokenut ei kuittaa pelkoja ja huolia pieniksi, turhiksi tai käsittämättömiksi, kuten hyvääkin tarkoittavat tuttavat ja läheiset saattavat tehdä. Vertainen näkee jo yhdestä katseesta ja ymmärtää puolesta sanasta ketään muuta paremmin, mitä toinen käy läpi.
Kirjoittaja kuvaa asiaa niin, että kun mieli lähtee ”syöpävuoristoradalle” ja tunteet jäävät jumiin, aina oli jossakin joku, jolle saattoi viestittää tai jakaa kokemuksen. Jaettuna kokemus muuttui siedettävämmän kokoiseksi. Ja nyt Liinan tarina osaltaan jatkaa tätä vertaisuutta seuraaville samaa polkua kulkeville.
Uudet ääriviivat ei ole sankaritarina tai kuvaus onnistuneesta taistelusta (ilmaisuja, joita moni syöpään sairastunut inhoaa), vaan rehellinen kuvaus matkasta, jossa on ollut mutkia, kuoppia ja sietämättömiä hetkiä. Toisaalta todella ikävä ja rankka kokemus voi tuoda mukanaan myös oikeita päätöksiä ja oivalluksia itsestä. Jokaiselta sairastuneelta syöpä vie jotakin, mutta jäljelle jäävistä ja uusista palasista on mahdollista koota omannäköinen, ääriviivoiltaan täysi elämä.
Karoliina Oksanen: Uudet ääriviivat. 2024. 154 s. www.karoliinaoksanen.com
