Yhä useampi hyötyy säästävistä leikkausmenetelmistä
Rintasyövän leikkaushoito muuttuu jatkuvasti säästävämpään suuntaan. Vartijaimusolmuketutkimus voidaan jättää tekemättä tietyltä potilasryhmältä ja neoadjuvanttihoidon jälkeiset kainalontyhjennysleikkaukset ovat vähentyneet. Juuri nyt Suomessa tutkitaan mahdollisuutta hoitaa paikallinen rintasyövän uusiutuma uudella säästävällä leikkauksella ja osarinnan sädehoidolla.
HUSissa on tämän vuoden helmikuusta alkaen jätetty tekemättä vartijaimusolmuketutkimus yli 60-vuotiaille potilaille, joilla on alle kahden sentin kokoinen, hormonireseptoripositiivinen ja HER2-negatiivinen rintasyöpä eikä ennen leikkausta tehdyssä ultraäänitutkimuksessa ole nähty poikkeavia imusolmukkeita. Uusi hoitokäytäntö muuttaa tämän potilasryhmän kainalokirurgiaa entistäkin säästävämpään suuntaan.
Vartijaimusolmuketutkimus on tehty viime vuosina lähes kaikille rintasyöpäpotilaille, joilla ei ole todettu neulanäytteellä vahvistettua etäpesäkettä kainalon imusolmukkeissa. Poikkeuksena vuoden 2025 Suomen Rintasyöpäryhmän hoitosuosituksessa mainitaan SOUND-tutkimuksen tulosten pohjalta luodut kriteerit, joiden perusteella vartijaimusolmuketutkimus voidaan jättää tekemättä tietyiltä yli 55-vuotiailta potilailta.
HUSin rintarauhaskirurgian linjajohtaja ja ylilääkäri, dosentti Tuomo Meretoja kertoo, että SOUND-tutkimuksen lisäksi tuoreesta INSEMA-tutkimuksesta saatuun näyttöön perustuen vartijaimusolmuketutkimuksen hoitokäytäntö on muuttumassa kansallisella tasolla.
”Muutos on niin tuore, että sitä ei ole vielä ehditty päivittää hoitosuositukseen. Hyvinvointialueiden välillä voi olla eroja uuteen hoitokäytäntöön siirtymisen aikataulussa. On vielä ehkä hieman ennenaikaista sanoa, laajeneeko tulevaisuudessa se potilasryhmä, jolla vartijaimusolmuketutkimus voidaan jättää pois. Aiheesta kertyvä tutkimus- ja seurantanäyttö ratkaisee tämän”, Meretoja toteaa.
Kohdennettu imusolmukepoisto vähentää kainalontyhjennyksiä
Vielä pari vuotta sitten kainalontyhjennysleikkaus tehtiin automaattisesti kaikille niille potilaille, joilta löytyi ennen neoadjuvanttihoidon aloitusta syöpää kainalon imusolmukkeista. Kohdennettu imusolmukepoisto (KIP) on muuttanut neoadjuvanttihoidon jälkeistä kainalokirurgiaa.
Kohdennettu imusolmukepoisto voidaan tehdä silloin, kun kainaloimusolmukkeista löytyy neulanäytteellä varmistettua syöpää ennen neoadjuvanttihoidon aloitusta. Imusolmuke, josta syöpää löytyy, merkataan ja poistetaan lääkehoidon jälkeen tehtävässä leikkauksessa. Lisäksi tehdään vartijaimusolmuketutkimus.
”Yleisimmin poistetaan yhdestä kolmeen imusolmuketta, jotka tutkitaan jo leikkauksen aikana jääleiketutkimuksella. Nykykäsityksen mukaan neoadjuvanttihoidon jälkeen imusolmukkeista löytyvä syöpä on lääkeresistenttiä ja on olemassa riski, että sitä löytyy myös muista kainalon imusolmukkeista. Tästä syystä tehdään kainalontyhjennysleikkaus, mikäli jääleiketutkimuksessa löytyy syöpää”, Meretoja selventää.
HUSin oman aineiston mukaan puolentoista vuoden aikana on tehty noin 200 kohdennettua imusolmukepoistoa. Keskimäärin puolella potilaista syöpää ei löytynyt enää lääkehoidon jälkeen imusolmukkeista eli nämä potilaat välttivät kainalontyhjennysleikkauksen.
”Parhaiten neoadjuvanttihoitoon reagoivat kolmoisnegatiivinen ja HER2-positiivinen rintasyöpä. Näistä potilaista yli puolella tauti katosi kokonaan eli saavutettiin täydellinen patologinen hoitovaste.”
Tulevaisuudessa voi olla mahdollista, että kainalontyhjennysten määrä vähenee entisestään. ”Parhaillaan on käynnissä useita tutkimuksia neoadjuvanttihoidon jälkeisen kainalontyhjennysleikkauksen hyödyistä. Tarkoituksena on selvittää, onko leikkaus tarpeen vai riittääkö imusolmukkeiden sädehoito silloin, kun syöpää löytyy imusolmukkeista vielä lääkehoidon jälkeen. Tutkimustuloksia aiheesta on luvassa lähivuosien aikana.”
Ray-no-Ban – osarinnan sädehoito
Säästävästi leikattuun ja sädehoidettuun rintaan tullut paikallinen rintasyövän uusiutuma tai kokonaan uusi rintasyöpä on perinteisesti hoidettu poistamalla koko rinta. Näin on toimittu, koska jo kertaalleen sädehoitoa saaneen rinnan uudesta sädehoidosta ei ole ollut tarpeeksi tutkimusnäyttöä.
Idea HUSissa ja TYKSissä noin puoli vuotta sitten käynnistyneeseen Ray-no-Ban tutkimukseen on syntynyt Meretojan mukaan uusiutuneita rintasyöpiä leikkaavien kirurgien huomioista. ”Pienen paikallisuusiutuman takia koko rinnan poistaminen on tuntunut turhalta, etenkin silloin kun kasvain on ollut pieni suhteessa rinnan kokoon.”
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nyt ensimmäistä kertaa Suomessa, voiko säästävämpää kirurgiaa yhdistettynä osarinnan sädehoitoon käyttää silloin, kun rintasyöpä uusiutuu aikaisemmin säästävästi leikattuun ja sädehoidettuun rintaan.
Ray-no-Ban on pilotti- eli kokeilututkimus, johon valitaan noin 30 osallistujaa tiukoilla kriteereillä. Uuden kasvaimen on oltava pieni eikä kainalon imusolmukkeissa saa olla tautia. Osallistujilta pyydetään myös suostumus kokeelliseen tutkimukseen osallistumisesta.
Meretoja kertoo, että maailmalla on tehty viime vuosien aikana pieniä tutkimussarjoja, joissa jo kertaalleen säästävästi leikattuun ja sädehoidettuun rintaan on tehty uusi säästävä leikkaus ja annettu lisäksi osarinnan sädehoito poistetun kasvaimen alueelle. Näistä tutkimuksista saatujen alustavien tulosten perusteella hoito vaikuttaa turvalliselta.
Alkuvaiheen tutkimustuloksia Ray-no-Banista on tulossa mahdollisesti jo loppuvuodesta 2026. ”Pidemmän aikavälin tuloksia saadaan vuosien kuluessa potilaiden seurannan myötä. Mikäli alkuvaiheen tulokset ovat lupaavia, voisi uusi menetelmä tulla rutiinikäyttöön melko nopeastikin”, Meretoja arvioi.
Punnittu tutkimusnäyttö uusien hoitokäytäntöjen takana
Meretoja kertoo, että uuden tutkimustiedon tuomat muutokset syövän hoitokäytäntöihin ovat usein kahta päätyyppiä. Eskalaatiossa hoidetaan aikaisempaa enemmän, kuten käyttämällä uusia lääkkeitä tai leikkaamalla aiempaa laajemmin.
De-eskalaatiossa puolestaan tehdään jotain vähemmän ilman että se vaikuttaa negatiivisesti ennusteeseen. Tällaisesta esimerkkinä ovat rintasyöpäkirurgiassa säästävät leikkausmenetelmät, joilla päästään yhtä hyviin tuloksiin kuin aikaisemmin laajoilla leikkauksilla.
Uusia tutkimusideoita voi syntyä monella tavalla. ”Itselleni mieluisaa ja tärkeää on potilastyö ja siellä syntyvät myös monet ideat. Ray-no-Ban on hyvä esimerkki siitä, miten kliinisessä työssä havaittu ongelma nousee tutkimuksen kohteeksi”, kertoo Meretoja.
Rintasyöpää hoidetaan ja tutkitaan moniammatillisesti. Mukana on muun muassa onkologeja, radiologeja, kirurgeja ja patologeja. Leikkaushoidon lisäksi annetaan usein säde- ja lääkehoitoja, jotka kaikki vaikuttavat omalta osaltaan lopputulokseen.
”Viime aikoina moniammatillisuuden merkitys on korostunut tutkimuksen tekemisessä entisestään. Esimerkiksi lääketutkimuksen suunnitteluvaiheessa huomioidaan nykyisin usein koko hoitoketju ja erilaiset kirurgiset hoitomuodot, jotka vaikuttavat lopputulokseen.”
Rintasyöpäkirurgiassa rutiinihoitokäytännön muuttaminen vaatii lääketieteen erikoisalojen välistä keskustelua ja eri ammattiryhmien näkemysten yhteensovittamista sekä pohdintaa siitä, mikä on riittävä tutkimusnäyttö.
”On aina tapauskohtaista, millaisen tutkimusnäytön perusteella voidaan tehdä hoitokäytäntöön muutos. Esimerkiksi vartijaimusolmuketutkimuksesta luopuminen tietyillä potilailla edellyttää pohdintaa sen vaikutuksista säde- ja lääkehoidon suunnitteluun. Tärkeää on miettiä huolellisesti, mikä on se potilasryhmä, jolle tutkimuksen voi turvallisesti jättää tekemättä ja vastaavasti miltä potilasjoukolta tutkimuksen antama tieto tarvitaan.”
