Rintasyöpäseulontoja tulisi laajentaa, ei rajata
Aika ajoin pohdinta rintasyöpäseulonnan hyödyistä ja mahdollisista haitoista nousee keskusteluun. Niin myös tänä syksynä, juuri ennen hallituksen budjettiriihtä.
Väitöskirjatutkija Aleksi Raudasoja esitti (Lääkärilehti), että rintasyöpäseulonnan hyödyt ovat epävarmoja ja vähäisiä suhteessa haittoihin ja kustannuksiin (aiheeseen liittyy myös Yle:n uutinen).
Haluan tuoda esille vastakkaisen näkökulman.
Rintasyövän sairastaneita tai sitä parhaillaan sairastavia naisia on Suomessa tällä hetkellä yli 80000. Jopa kaksi kolmasosaa seulontaikäisten naisten rintasyövistä havaitaan juuri seulontamammografiassa. Kyseessä ei siis ole marginaalinen joukko, vaan seulonta nimenomaan tavoittaa merkittävän määrän potilaita, joiden syöpä kenties muuten jäisi löytymättä tai löydettäisiin jo levinneenä.
Juuri syövän varhainen löytyminen on seulonnoissa asian ydin. Paikallisena, vain rinnan alueelle rajoittuneena todetun rintasyövän viiden vuoden elossaololuku on nykyisin käytännössä 100 prosenttia. Jos syöpä ehtii levitä, ennuste ja hoitopolku muuttuvat rajusti raskaammiksi ja tietysti myös yhteiskunnalle kalliimmiksi.
Raudasoja viittaa kuolleisuustilastoihin ja toteaa, ettei seulonnalla ole juuri vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen. Tämä on kapea tapa arvioida seulonnan hyötyä nykyaikana, jolloin hoidot ovat kehittyneet ja yksilöllistyneet merkittävästi verrattuna aikaan, jolloin käytössä oleva tutkimusnäyttö on kerätty.
Kansallinen syöpäseulontojen ohjausryhmä on ehdottanut kohdeikäryhmän laajentamista 46–74-vuotiaisiin EU-suosituksen mukaisesti. Kun hoidot pelastavat yhä useamman hengen riippumatta siitä, löydettiinkö syöpä seulonnassa vai myöhemmin oireiden perusteella, pelkkä kuolleisuusluku ei enää kerro seulonnan todellista arvoa. Sen sijaan tulisi katsoa potilaslähtöisiä mittareita: kuinka paljon kevyemmillä hoidoilla varhain löydetty syöpä voidaan hoitaa, kuinka paljon vähemmän pitkäaikaishaittoja raskaista syöpähoidoista jää, kuinka paljon vähemmän sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä syntyy, ja miten elämänlaatu säilyy paremmin. Näissä mittareissa varhaisen toteamisen hyöty näkyy selvästi.
Haitoiksi luetellaan ylidiagnostiikka, jatkotutkimukset sekä potilaiden huoli epävarmoista löydöksistä. Seulontatutkimus – myös se, josta ei löydy mitään – tuottaa potilaalle tietoa ja sitä kautta mielenrauhaa. Hieman holhoavaltakin kuulostava huoli potilaiden turhasta psyykkisestä kuormituksesta ei voi olla peruste jättää tarjoamatta tutkimusta, joka parhaimmillaan pelastaa hengen tai säästää raskailta hoidoilta.
Kustannustehokkuudesta on toki syytä aina käydä keskustelua. Kysynkin, mitä maksaa myöhässä löydetyn, levinneen rintasyövän hoito – sekä rahassa että inhimillisessä kärsimyksessä – verrattuna varhaisessa vaiheessa löydettyyn ja kevyemmin hoidettuun syöpään? Seulonnan 15 miljoonan euron vuosikustannus ja arvioitu kuuden miljoonan euron lisäys ikäryhmälaajennuksesta ovat pieniä summia verrattuna niihin kustannuksiin, joita levinneiden syöpien pitkät hoidot, sairauslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttavat. Inhimilliselle kärsimykselle ei edes voida laskea hintalappua.
Kirjoittaja:
Tiina Huhtanen on Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry:n sairaanhoitaja ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on pappi ja teologian tohtori.
