Hormonaaliset lääkehoidot
Valtaosa rintasyövistä on hormonipositiivisia. Näiden syöpien hoitoon määrätään myös hormonaalinen liitännäishoito, jonka tavoitteena on pienentää rintasyövän uusiutumisriskiä. Tällä sivulla kerrotaan, mitä lääkettä määrätään kenellekin, mitä uusia mahdollisuuksia hormonipositiivisen syövän hoidossa on, ja mitkä ovat hormonaalisen lääkehoidon yleisimmät sivuoireet.
Tiedä ainakin tämä:
- Hormonaalinen liitännäishoito määrätään aina, jos rintasyöpäsoluista löytyy estrogeeni- tai progesteronihormonien reseptoreita.
- Hormonaalinen liitännäislääkehoito pienentää merkittävästi hormonipositiivisten rintasyöpien uusiutumisriskiä.
- Valittava lääkitys vaihtelee sen mukaan, onko potilas hedelmällisessä iässä vai kokenut menopaussin.
Hormonaalinen hoito
Noin 70 prosenttia rintasyövistä on hormonipositiivisia eli näissä syövissä estrogeeni ja/tai progesteroni nopeuttavat syöpäsolujen jakautumista. Tämän vuoksi suurimmalle osalle rintasyövän sairastaneista naisista määrätään liitännäishoidoksi hormonaalinen hoito.
Hormonaalisella hoidolla eli endokriinisella hoidolla pyritään pienentämään rintasyövän uusiutumis- tai leviämisriskiä. Kasvainten hormonireseptoripositiivisten solujen määrä voi vaihdella suuresti, yhdestä prosentista sataan.
Tilastollisesti hormonihoito vähentää rintasyöpään kuolleisuutta noin 30 prosenttia. Hoito valitaan aina potilaan yksilöllisen tilanteen mukaan. Hormonaalisen hoidon sivuvaikutuksena voi olla vaihdevuosioireet. Jos nämä eivät helpota elintapamuutoksilla, myös näitä oireita voidaan hoitaa lääkkeillä.
Miksi hormonihoitoja määrätään?
Jos diagnoosin ER- tai PR-kohta on nollaa suurempi, kasvaimessa on estrogeeni- tai progesteronireseptoreja ja kasvain hyödyntää näitä elimistön hormoneja. ER- ja PR-prosentit siis kuvaavat syövän hormoniherkkyttä. ER kertoo, paljonko syöpäsoluista löytyy estrogeenihormonia sitovia reseptoreja, PR taas progesteronireseptorien määrästä.
Syövän uusiutumisriskiä vähennetään hormonaalisella hoidolla, joka joko estää näiden hormonien tuotannon (aromataasinestäjät esim. letrotsoli) tai estää estrogeenireseptorien toimintaa (tamoksifeeni). Kaikki hormonaaliset rintasyöpälääkkeet tähtäävät siis estrogeenin kasvuvaikutuksen poistamiseen.
-
Hormonaalinen hoito on tärkeä osa hormonipositiivisen rintasyövän liitännäishoitoa. Tamoksifeeni alentaa syövän uusiutumisriskiä lähes 50 %, ja aromataasinestäjät ovat jopa vielä tehokkaampia.
Oma yksilöllinen syövän uusiutumisriski vaihtelee suuresti kasvaimen koon, biologisten ominaisuuksien ja mahdollisen kainalolevinneisyyden mukaan. Omasta tilastollisesta uusimisriskistä kannattaa keskustella lääkärin kanssa.
Riskin pienenemistä voi havainnollistaa seuraavalla kuvaajalla:

-
Valittava lääkitys vaihtelee sen mukaan, onko potilas hedelmällisessä iässä vai kokenut menopaussin. Hormonaalisen hoidon lääkevaihtoehdot ja niiden toimintamekanismit ovat:
- antiestrogeeni tamoksifeeni, joka estää estrogeenin sitoutumista syöpäsolujen reseptoreihin
- aromataasinestäjät: letrotsoli, anastrotsoli tai eksemestaani, jotka salpaavat aromataasientsyymin toiminnan ja näin estävät estrogeenin muodostumista elimistössä.
Tamoksifeeni siis sitoutuu syöpäsolussa estrogeenille varattuun reseptoriin, ja näin lukossa on ikään kuin tulppa, eikä estrogeeni pääse kiinnittymään ja sen myötä vaikuttamaan syöpäsoluun.
Kun munasarjojen estrogeenituotanto hiipuu vaihdevuosien myötä, elimistössä muodostuu edelleen estrogeenia rasvakudoksessa munasarjojen ja lisämunuaisten erittämistä androgeeneista.Aromataasinestäjät nimensä mukaisesti estävät aromataasientsyymin toimintaa tässä prosessissa, jossa androgeeni muuntuu estrogeeniksi.
Molemmissa tapauksissa hormonilääkityksen lopullinen tehtävä on estää elimistöön mahdollisesti jääneiden syöpäsolujen kasvu. Tässä tehtävässään lääkkeet ovat osoittautuneet tehokkaiksi.
Ennen vaihdevuosi-ikää sairastuneille määrätään useimmiten antiestrogeeni tamoksifeenia (Tadex) yksin tai muun hoidon kanssa, ja menopaussin jo ohittaneille aromataasinestäjiä.
Erityistapauksissa aromataasinestäjiä voidaan käyttää myös nuorella naisella, jos munasarjojen toiminta samalla estetään (munasarjasupressio). Munasarjasupressio toteutetaan tavallisesti lääkkeellisesti LHRH-analogipistoksin (gosereliini/Zoladex, leuproreliini/Procren Depot) ihon alle 1-3 kuukauden välein. Myös sädehoito tai munasarjojen poisto voi tulla kyseeseen. Hoitoa harkitaan lähinnä vain aggressiivisten ja runsaasti imusolmukemetastaaseja lähettäneiden syöpien kohdalla. Kolmas lääkevaihtoehto on fulvestrantti, jota käytetään levinneen rintasyövän hoidossa.
-
Hormonaalisen hoidon kesto on usein viisi vuotta, mutta hormonipositiivisten syöpien uusiutumisriski on merkittävä vielä viiden vuoden jälkeenkin. Tämän vuoksi osalle potilaista suositellaan pidempää, 7-10 vuoden hoitoa eli ns. jatkettua liitännäishoitoa.
Hoidon pituus harkitaan kuitenkin aina yksilöllisesti kokonaisuutena, jossa huomioidaan muun muassa imusolmukemetastaasien määrä, kasvaimen koko ja uusiutumisriski sekä miten lääkehoitoa on siedetty.
Potilaan on syytä olla hormonaalisen hoidon päätyttyä erityisen tarkkaavainen uusien oireiden osalta noin kahden vuoden ajan, koska estolääkityksen poisjäämisen jälkeen uusimisriski suurenee hieman.
Uusia mahdollisuuksia hormonipositiivisen syövän hoidossa
Nykyään 5-10 vuoden pituisen hormonaalista hoitoa voidaan tehostaa korkean uusiutumisriskin potilailla kahden vuoden pituisella CDK4/6-estäjähoidolla eli siklibillä. Vaihtoehdot ovat kahden vuoden mittainen abemasiklibi (Verzenios) -hoito tai kolmevuotinen ribosiklibi (Kisqali).
- Abemasiklibin yleinen haitta varsinkin hoidon alkuvaiheessa on ripuli. Myös uupumusta ja verenkuvan muutoksia voi esiintyä ja siksi hoidon alkuvaiheessa vointia ja veriarvoja seurataan tarkasti ja tarvittaessa lääkeannosta pienennetään tai tauotetaan.
- Ribosiklibin tyyppihaitta on neutropenia ja myös uupumusta, lievää pahoinvointia ja maksa-arvojen nousua voi esiintyä.
- SERD (selektiivinen estrogeenireseptorin hajottaja) -hoitoja tutkitaan parhaillaan korvaamaan ja täydentämään perinteisiä hormonaalisia hoitoja.
- Ensimmäinen SERD-hoito, elasestrantti (Orserdu), on hyväksytty levinneen rintasyövän hoitoon. Meneillään olevassa Elegant-lääketutkimuksessa selvitetään, toimisiko lääke myös varhaisvaiheen hormonipositiivisen rintasyövän liitännäishoitona.
Haittavaikutukset
Kuten lääkkeillä ylipäätään, hormonaalisellakin hoidolla on omat haittavaikutuksensa. Haitat ovat vaihdevuosioireiden kaltaisia ja liittyvät estrogeenin puutteeseen.
Ennakkoon mahdollisia haittoja ei kannata liikaa pelätä eikä jättää sen vuoksi lääkettä aloittamatta. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja kaikki eivät niitä saa.
Vertaisten keskusteluissa ongelmat korostuvat, kun haetaan tukea oireiden kanssa pärjäämiseen ja jos ongelmia ei ole, vertaistuelle ei ole tarvetta.
Voit lukea lisää hormonaalisten hoitojen haitoista sekä vinkkejä haittojen kanssa pärjäämiseseen alla olevan linkin kautta.
Oireista huolimatta hoitoja ei tulisi koskaan lopettaa omin päin, vaan keskustelu asiasta lääkärin kanssa.
Hormonaalisen liitännäishoidon tarkoitus on estää elimistössä mahdollisesti piileviä syöpäsoluja aktivoitumasta, syöpähän ei uusi ilman näitä soluja. Mediaani taudin etenemättömässä ajassa on merkittävästi pidempi hormonaalisia lääkkeitä syövillä. Lopullinen päätös lääkkeiden ottamisesta jää silti potilaalle.
Lue myös:
Hormonaalisten hoitojen sivuoireet
Hormonaalisella hoidolla hoidolla pyritään pienentämään rintasyövän uusiutumis- tai leviämisriskiä. Hormonisalpaajahoitojen haitta on se, että ne aiheuttavat vaihdevuosioireita kuten kuumia aaltoja, […]
Lue lisää
Paljon vaivaa vaihdevuosista
Vaihdevuodet – niitä pelätään etukäteen, ja ajatus niistä ahdistaa. Hoidot voivat kutsua ne kylään ennen aikojaan. Mutta usko pois, niistäkin selvitään.
Lue lisääHyödyllisiä linkkejä:
Rintasyövän valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus
Vaihdevuodet, Käypä hoito -suositus.
Lääkärilehti, katsausartikkeli 17.1.2020: Paikallisestrogeenit ja rintasyöpä
Predict Tool breast cancer. Työkalu rintasyövän hoitojen hyödyn arvioimiseen rintasyövästä selviytymiseen.
Vaginal estrogen therapy use and survival in females with breast cancer JAMA Oncology