Syö hyvin – se kannattaa
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen antaa työkseen ravitsemusneuvontaa syöpäpotilaille. Tutkimukset tuntevalla miehellä on muutama ässä hihassaan myös niille, jotka osaavat jo syödä lautasmallin mukaan.
Onko ruoka ihmelääke, jonka avulla voi taistella syöpää vastaan? On ja ei. Jos ruuan avulla voisi taikoa syöpäsoluja olemattomiin, sädehoidot ja täsmälääkkeet olisi jo aikoja sitten korvattu sairaaloissakin syöpää tuhoavilla aterioilla. Ruoka ei paranna syöpää. Mutta ruoka on silti eräänlainen ihmelääke.
Docrates Syöpäsairaalan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että Maailman syöpätutkimussäätiön mukaan ruokavalio voi pienentää joidenkin syöpien riskiä jopa 50 prosenttia. – Maailmanlaajuisesti noin 20-25 prosenttia kaikista syövistä voitaisiin ehkäistä pelkällä ruokavaliolla, hän kertoo.
On syöpiä, joiden riskiin ruokavalio ei juuri vaikuta. Esimerkiksi iho- tai aivosyövän ja ruokavalion välille tiede ei ole onnistunut rakentamaan minkäänlaista syy-yhteyttä. Sen sijaan ruuansulatuskanavan syövissä ruokavaliolla on suuri merkitys. Myös rintasyöpäriskiin voi vaikuttaa jonkin verran ruokavaliolla.
Tehoaineita kasviksista
Minkälainen ruokavalio sitten ehkäisee rintasyöpää mahdollisimman tehokkaasti?
– Oikeastaan kaikki syöpäriskiin pienenemiseen tutkimuksissa liitetyt aineet löytyvät kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Siksi tärkein lähtökohta on se että ruokavalio pitäisi rakentaa erittäin kasvispitoiseksi.Voisi sanoa, että hyvässä ruokavaliossa on enimmäkseen kasvikunnan tuotteita, Laatikainen kuvailee. Kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäksi hyvässä ruokavaliossa on myös täysjyväviljaa, palkokasveja ja hyviä kasvirasvoja pähkinöistä, siemenistä ja kasviöljyistä.
– Voisi sanoa, että ruokavaliota vain täydennetään jossakin määrin kalalla, maitotaloustuotteilla, munilla ja joskus lihalla, Laatikainen toteaa. Laatikaisen mukaan hyvän ruokavalion malliksi sopii esimerkiksi suomalainen suositusten mukainen ruokavalio tai Välimeren ruokavalio. Kumpaankin on rakennettu sisään saatavilla oleva tutkimustieto syöpäriskin pienentämisestä. Kumpikaan näistä ruokavalioista ei myöskään perustu mutu-tuntumaan tai ruoka-trendeihin, vaan taustalla on valtava määrä tutkimustietoa, jota kertyy koko ajan lisää.
Suositusten mukainen ruokavalio kuulostaa tylsältä kompromissilta, mutta Laatikainen vakuuttaa, että siihenkin suomalaisilla on vielä matkaa, varsinkin kasvisten osalta. Puoli kiloa päivässä jää suurimmalta osalta syömättä. – Keskeinen ongelma on ajattelutapa, jonka mukaan riittää, kun lounaalla syö salaattia ja ennen treeniä banaanin. Kasviksia tai hedelmiä pitäisi syödä jossain muodossa ihan joka aterialla, muuten tavoite ei täyty.
Suojaa toipuneelle
Mutta entä jos syöpä tuli jo? Laatikaisen mielestä ei ole koskaan liian myöhäistä korjata ruokavaliota parempaan suuntaan. Hän vakuuttaa, että se on erinomainen idea myös rintasyövästä toipuvalle.
-Rintasyövästä parantuneen olisi tärkeää ainakin pitää huolta siitä, että paino ei lähde nousuun. Se voi olla aiempaa vaikeampaa, osa lääkityksistäkin saattaa joskus lihottaa. Runsas painon kertyminen lisää syövän uusiutumisen riskiä. Toinen tärkeä juttu on alkoholi. Rintasyövästä toipuneen ei kannata mielestäni käyttää edes sitä yhtä päivittäistä suositusten mukaista annosta. Kolme tai neljä annosta viikon aikana voisi olla turvallisempi, jos ei halua ihan absolutistiksi ryhtyä, Laatikainen pohdiskelee.
-Terveellinen ruokavalio antaa samalla suojaa myös monia muita sairauksia vastaan. Rintasyövästä parannutaan ja toivutaan yhä useammin, ja silloin ruokavalion parantaminen on iso palvelus omalle terveydelle. Syöpäpotilaskin voi sairastua johonkin muuhun krooniseen sairauteen, joiden puhkeamista epäterveelliset elintavat vauhdittavat. Maailman syöpätutkimussäätiö on päätynyt suosittamaan toipilaille aivan samoja ruokavalio-ohjeita kuin niille, jotka haluavat ehkäistä syövän puhkeamista: syövän jälkeenkin paras valinta on kasvisvoittoinen, hyviä rasvoja ja vähän punaista lihaa ja lihajalosteita sisältävä ruokavalio.
Vaihtoehtojen pauloissa
On kuitenkin niitä, joille virallinen ravitsemussuositus ei vielä riitä. Laatikainen tapaa työssään asiakkaita, jotka ovat vakuuttuneet jonkin vaihtoehtoteorian yli-voimaisuudesta. Superruokavalioiden buumi on monipiippuinen kysymys. Ihminen voi ladata kaiken toivonsa lisäravinteisiin tai yksittäisiin ruoka-aineisiin. Ruuanvalinnasta tulee fanaattista: jotkut ruuat ovat myrkkyä, toiset kaikkivoipaa lääkettä. Elämään alkaa ilmestyä kaikenlaisia sääntöjä, ja ruokavalion noudattamisesta tulee ahdistava, elämänpiiriä kaventava koukku.
Pahimmassa tapauksessa hyvästä ajatuksesta, terveyden toiveesta, puhkeaa uusi sairaus: ortoreksia. Siksi syövän jälkeinen aika on Laatikaisen mielestä erityisen hyvä hetki ravitsemusneuvonnalle. – Se on tärkeää, jotta ravintoon liittyvät odotukset saadaan laitetuksi realistiseen mittakaavaan. Mutta ihan yhtä tärkeää on osoittaa, että ruokavaliomuutos on iso palvelus omalle kokonaisterveydelle. On syöpäpotilaita, jotka toipuvat hyvin, mutta kuolevat sitten sydäntautiin tai aivoinfarktiin. Hyvällä ruokavaliolla voidaan ennaltaehkäistä monia muitakin terveysongelmia kuin syövän uusiutumista.
Laatikainen ei myöskään halua ampua alas ihmisten innostusta, kun nämä tulevat vastaanotolle ja toteavat haluavansa tehdä kaiken mahdollisen terveellisen ruokavalion eteen. – Osa vastaanotolleni tulevista asiakkaista ilmaisevat heti saapuessaan selkeästi, että he haluavat itse vaikuttaa asioihin sen verran kuin on mahdollista. Tällaisia ihmisiä kummastuttavat väittämät siitä, ettei ruokavaliolla olisi mitään merkitystä, mutta he myös ymmärtävät, että ruokavaliolla ei saada aikaan mitään täysin käänteentekevää. Minusta sellainen asenne, että kaikki paitsi virallinen suositus on huuhaata, on aika latistava.
Ihmettä odotellessa
Laatikainen seuraa tiiviisti ravitsemustutkimusta. Silloin tällöin tutkimusmaailmasta näkyy pieni valonpilkahdus – viitteitä siihen suuntaan, että jotkin ruoka-aineet saattaisivat antaa pienen lisäsuojan syöpää vastaan. Muutamia viikkoja kestäneissä pienissä koe-eläinmalleissa ja ihmistutkimuksissa tietyillä ruoka-aineilla on havaittu syövän progressiota estävää vaikutusta. On olemassa viitteitä siitä, että vaikkapa lignaania sisältävä pellavansiemen, kurkuma ja parsakaali voivat olla hiukan enemmän syöpää ehkäiseviä kuin jokin muu siemen, mauste tai vihreä kasvi. Myös sipuleissa, marjoissa ja kaaleissa on aineita, joilla voi olla merkitystä.
– On olemassa fiksuja ihmisiä, jotka osaavat suhteuttaa tämän tiedon ja elää sen kanssa tasapainossa, eikä heille tule siitä painolastia tai pakkoajatuksia. Kun ruokavalion kokonaisuus on terveellinen, niin miksei näitä ruokia voisi painottaa, jos ne ovat joka tapauksessa terveellisiä, eikä niistä ole mitään vaaraa, Laatikainen ihmettelee. Kun siis vastaanotolle tulee asiakas, joka haluaa vähän enemmän neuvoja kuin ympäripyöreän lautasmallin, Laatikainen saattaa hyvinkin neuvoa häntä syömään päivittäin vaikkapa parsakaalia. Tai tomaattia, jonka sisältämä lykopeeni saattaa mahdollisesti antaa hiukan suojaa eturauhassyövältä.
– Nämä ovat kuitenkin jo sellaisia lillukanvarsia. Tärkeintä on se, että ruokavalion kokonaisuus on terveellinen. Sellaiseen en usko, että syödään avokadoa ja kurkumaa, ja muu ruokavalio on aivan pielessä.
Ravitsemusterapeutti ei usko mustavalkoiseen ajatteluun, vaan peräänkuuluttaa tasapainoa. Ylimielinen toisinajattelijoiden vaientaminen ei ole tarpeen – ja toisaalta yhä uusien ihmeruokavalioiden nostaminen pylvään nokkaan on järjetöntä, jos tieteellinen näyttö niiden mullistavista vaikutuksista puuttuu. Totuus on jossakin puolivälissä: ravinnolta voi ja ei voi odottaa suuria.
– Syöpäriskin suhteen hyödyt tulevat pitkällä aikavälillä, 10-20 vuodessa. Mutta jos riski pienenee parhaimmillaan 50 prosenttia, kyse ei ole ihan mitättömästä asiasta – varsinkin, jos kaupan päälle voi pienentää jokseenkin kaikkien tavallisimpien kroonisten sairauksien riskiä.
Teksti: Nina Sarell
Artikkeli on julkaistu Rinnakkain-lehdessä 3/2016
