Positiivinen psykologia ei ole hömppää vaan hyvän elämän tiede

Törmäsin ensimmäistä kertaa termiin positiivinen psykologia syksyllä 2018 sosiaalisen median virrassa. Sädehoitomatkaa Kuopioon kertyi taksin takapenkillä 400 kilometriä päivässä, joten aikaa äänikirjojen ja podcastien kuunteluun oli reilusti. Termit kuten kukoistus, hyvinvointi, merkityksellisyys ja vahvuudet kiehtoivat. Niistä halusin tietää lisää. Sairauttani hoidettiin, mutta mieltäni ei. Syöpä jos jokin on useimmille meistä traumaattinen kokemus, ja sen kokemuksen reflektointia olisi hyvä tehdä.  

Muistan viimeisen sädehoitokerran jälkeisen onkologin tapaamisen. Onkologini totesi: ”Sanna, sinä olet nyt terve ja voit alkaa elää normaalia elämää.” Mitä ihmettä? Halusin olla terve, mutta halusin myös ymmärtää, miten elää hyvää ja normaalia elämää syövän jälkeen. 

Aikaa kului ja lueskelin aihealueeseen liittyvää kirjallisuutta kuten Frank Martelan ”Elämän tarkoitus: Suuntana merkityksellinen elämä” ja Maaret Kallion ”Voimana toivo”. Osallistuin myös ilmaisiin positiivisen psykologian webinaareihin. Keväällä 2022 oli vihdoin aika toteuttaa unelmani positiivisen psykologian koulutusohjelman parissa. 

Mikä ihmeen positiivinen psykologia? 

Positiivinen psykologia on suht nuori tieteenala. Sen katsotaan syntyneen vuonna 1998, kun alan perustajana nykyään tunnettu professori Martin Seligman toimi American Psychology Associationin puheenjohtajana.  

Alun perin psykologialla on ollut kolme missiota: parantaa mielen sairauksia, tehdä ihmisten elämästä onnellisempaa, tuottavampaa ja tyydyttävämpää sekä vaalia lahjakkuutta. Jos ajatellaan janaa asteikolla miinus kymmenestä plus kymmeneen, jossa -10 edustaa riutumista ja +10 kukoistusta, niin positiivinen psykologia keskittyy janan positiiviselle puolelle ja edustaa missioista kakkosta ja kolmosta. Perinteinen psykologia edustaa missiota yksi, pysyttelee janan miinuspuolella ja pyrkii kohti nollaa, normaalia.  

Perinteiselle puolelle siis kuuluu esimerkiksi masennuksen, mielenterveyshäiriöiden ja riippuvuuksien hoito. Positiivinen psykologia keskittyy siihen, miten voimme edistää yksilön ja sitä kautta myös yhteisön kukoistusta ja hyvinvointia – miten voimme edetä janalla kohti kukoistusta +10. Miten siis ennaltaehkäistään ongelmia mieluummin kuin reagoidaan niihin ja toisaalta paneudutaan ihmisyyden parhaisiin puoliin. 

Positiivinen psykologia keskittyy tutkimaan ihmisten hyvinvointia, vahvuuksia, voimavaroja sekä näiden edistämistä ja vahvistamista. Sitä voidaankin kutsua hyvän elämän tieteeksi. Positiivinen psykologia käyttää samoja tutkimusmenetelmiä kuin perinteinen psykologia, mutta virallisesti se on soveltavaa psykologiaa. 

Mitä positiivinen psykologia ei ole?  

Suomen positiivisen psykologian yhdistyksen videosarjassa määritellään näin: Positiivinen psykologia ei ole 

• hömppää, ongelmien kieltämistä,  
• ainaista hyvää fiilistä ja pakonomaista positiivista ajattelua,  
• sama kuin positiivinen elämänasenne, jota se kylläkin tutkii. 

Jos sana positiivisuus ärsyttää, voi sitä lähestyä optimismin, toiveikkuuden ja myönteisten tunteiden kautta. Mutta tärkeää on painottaa, että kaikki tunteet kuuluvat elämään, ne ovat sallittuja ja kertovat meille aina jostakin. 

Laajennettu Perma-malli 

Positiivisessa psykologiassa tieteellisenä viitekehyksenä yleisesti käytetään Martin Seligmanin kehittämää Perma-mallia, jonka osa-alueet vievät kohti kukoistusta ja parempaa arkea. Perma tulee sanoista Positive Emotions , Engagement, Relationship, Meaning ja Accomplishment. Uutena malliin on lisätty kuudes kohta V eli Vitality.

Kukoistuksen kehä muodostuu näin kuudesta eri osa-alueesta: 

• Myönteisyys – myönteinen näkemys nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, tunteet (työ)elämässä, tunneäly  
• Uppoutuminen – vahvuudet, flow ja työn imu 
• Ihmissuhteet – vuorovaikutus, yhteistyö ja empatia, aito ja merkityksellinen yhteys muihin 
• Merkitys – merkityksellinen ja omien arvojen mukainen elämä ja työ 
• Aikaansaaminen – päämäärät, tavoitteet & niiden saavuttaminen, onnistumisen kokemukset, motivaatio ja resilienssi 
• Elinvoimaisuus – kokonaisuudesta huolehtiminen (ravinto, lepo, liikunta, palautuminen), hyvinvointi, keho-mieliyhteys, (työstä) palautuminen 

Kukoistus on siis hyvinvointia, tasapainoista ja merkityksellistä hyvää elämää valoineen ja varjoineen. 

Kaikista tärkeimmäksi osa-alueeksi hyvinvoinnin kannalta on tutkimusten mukaan osoitettu ihmissuhteet ja toiseksi tärkeimmäksi merkitys. Vakavan sairastumisen kohdatessa ei ihmissuhteiden merkitystä saa aliarvioida. Tämä ei tarkoita sitä, että meillä jokaisella pitäisi olla lukuisia hyviä ihmissuhteita vaan yksikin riittää. Meillä on tarve kuulua joukkoon, heimoon ja siksi esimerkiksi Rinnakkain-ryhmä Facebookissa on erinomainen paikka saada vertaistukea sairauden eri vaiheissa ja tuntea yhteenkuuluvuutta saman kokeneiden kanssa. 

Positiivisen psykologian interventiot 

Positiivisessa psykologiassa käytetään interventioita eli toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan yksilön tai ryhmän terveydentilaan tai käyttäytymiseen. Niiden tavoitteena tai toimintamekanismina on vahvistaa tai rakentaa hyvinvointia tavalla tai toisella. Interventiot ovat tieteellisesti tutkittuja ja niiden tehosta on empiiristä näyttöä, joskin tieteellisen näytön vahvuus vaihtelee interventiosta riippuen. 

Positiivisen psykologian interventioita voidaan hyödyntää monella tapaa. Niitä voidaan käyttää niin itsenäisesti omassa elämässä hyvinvoinnin vahvistamiseen ja omaan kasvuun, yksilötyössä valmennuksen, mentoroinnin ja terapeuttisen työn tukena kuin myös ryhmien ja yhteisöjen parissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että interventiot eivät toimi samalla lailla kaikilla ihmisillä kaikissa olosuhteissa vaan ovat kontekstisidonnaisia. Vain kokeilemalla erilaisia interventioita voi löytää itselleen toimivimman.  

Esimerkkejä interventioista ovat kiitollisuuspäiväkirja, Paras mahdollinen minä -visualisointi, satunnaiset hyvät teot, läsnäoloharjoitukset, hehkuttaminen ja vahvuuksien harjoittaminen. 

Kiitollisuuden harjoittaminen 

Tutkijat Emmons ja Stern määrittelevät kiitollisuuden harjoittamisen huomion kiinnittämisenä hyvään ja huomion siirtämisenä ikävästä myönteiseen tietoisesti ja systemaattisesti. Kuinka monelle syöpäpotilaalle on kerrottu kiitollisuuden harjoittamisen hyödyistä? Useissa kokeellisissa tutkimuksissa on kiitollisuusharjoitusten havaittu vaikuttavan myönteisesti hyvinvointiin. Vaikutuksia ovat esimerkiksi stressin ja depressio-oireiden väheneminen, lisääntynyt optimismi, itsetunto ja elämäntyytyväisyys, unen määrän ja laadun paraneminen. On havaittu jopa myönteisiä muutoksia sydänkäyrässä. 

Mindfulness 

Jon Kabat-Zinn määrittelee mindfulnessin seuraavasti: ”Mindfulness on tietoisuutta, joka syntyy kiinnittämällä huomiota tarkoituksella, nykyhetkeen, tuomitsematta.” Mindfulness on siis tietoista läsnäoloa ja se on yksi meditaation muoto. Mindfulnessilla on lukuisia psykologisia hyötyjä, kuten:  

• Vähemmän ahdistusta, stressiä, masennusta, vihaa tai riippuvuuksia 
• Enemmän positiivisia tunteita, merkitystä, itsensä toteuttamista, itsemyötätuntoa, itsehyväksyntää, luottamusta, empatiaa ja huumoria  

Mindfulnessin on todettu tuottavan myös fysiologisia hyötyjä: 

• Myönteinen vaikutus verenkiertoelimistöön ja verenpaineeseen 
• Hyötyjä sairauksien kuten diabeteksen ja syövän hoidossa 
• Kivun lievitystä 

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka hyödyistä on paljon tieteellistä näyttöä, joillekuille nämä harjoitukset voivat olla ongelmallisia esimerkiksi epämukavien tunteiden kohtaamisen takia.  

Silti, koska mindfulnessilla tiedetään olevan lukuisia hyötyjä, ihmettelen miksei näitä harjoituksia opasteta esimerkiksi potilaille sairauksien hoidossa tai kerrota kiireisen työpäivän keskellä vietetyn mindfulness-hetken hyödyistä työntekijöille. 

Haastankin sinut, olitpa missä tahansa kohtaa syöpämatkaasi, kokeilemaan jotakin positiivisen psykologian interventiota ja seuraamaan mitä tapahtuu!   

Kirjoittaja Sanna Tiensuu-Piirainen on saanut vuonna 2018 duktaalisen, gradus 2 rintasyöpädiagnoosin ja käynyt läpi koko hoitopolun leikkauksineen, sytoineen ja säteineen. Hän on myös sotkamolainen ruuhkavuosia elävä äiti, joka tavoittelee kokonaisvaltaisesti kukoistavaa elämää hormonilääkityksestä huolimatta.
IG: kukoistavasti_kokonainen 

Lähteitä & lisälukemista: 

www.sppy.fi/positiivinen-psykologia/  

www.terveyskirjasto.fi/ltt01376

A. Emmons, R. Stern (2013). Gratitude as a Psychotherapeutic Intervention. Journal of Clinical Psychology.

Lenita Lehtonen, (2015). Kiitollisuuden harjoittaminen itsehoitomenetelmänä – 28 runoa kiitollisuuden voimasta. Jyväskylän yliopisto, 14-17. 

Malinowski, P. (2013). Flourishing through meditation and mindfulness. In S A. David, I. Boniwell & A. Conley Ayers (Eds.), The Oxford Handbook of Happiness (pp. 384-396). Oxford: Oxford University Press. 

Rinnakkain 3/2022