Mistä resilienssiä?

Korona-aika on tehnyt resilienssin käsitteestä entistä näkyvämmän, sillä pandemiaolosuhteet ovat vaatineet kaikilta joustavuutta, uusien ratkaisujen ja ajatusmallien käyttöönottoa sekä toiveikkuutta. Englannin kielen sanalle resilience ei ole luontevaa suomenkielistä vastinetta, ja vaikka resilienssi-sana on hieman kömpelö, on se hiljalleen kieleemme vakiintumassa. Kuten Krisse Lipponen Resilienssi arjessa -kirjassaan toteaa, on resilienssi arkikielen sana, joka kuvaa kykyä ponnahtaa takaisin vaikeuksista. Se on psyykkistä selviytymiskykyä ja mielen joustavuutta, joka auttaa joustamaan, selviytymään ja palautumaan haasteista ja vaikeista tilanteista.  

Mieli ry:n mukaan resilienssi on osa terveyttä ja mielenterveyttä; se on sitkeyttä, myönteisyyttä, tulevaisuudenuskoa ja kykyä hoksata omia vaikutusmahdollisuuksia myös vastoinkäymisissä ja haastavissa tilanteissa. Antoine de Morrée, joka opettaa resilienssistä lääketieteen tutkijoille Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa, muistutti tänä keväänä suomalaisille HIRS-kurssin opiskelijoille pitämässään verkkoluennossa, että resilienssin määritelmään liittyy likeisesti aika, joka kuluu palautumiseen suhteessa kohdanneeseen vastoinkäymiseen tai haasteeseen. Hän käytti resilienssistä puun taivuttamiseen liittyvää vertausta: resilienssi – tai sen voimakkuus – ei riipu tuulesta, puusta tai sopeutumisesta ympäristöön, vaan on pikemminkin aika, joka kestää ennen kuin puu taipuu takaisin alkuperäiseen muotoonsa.    

Resilienssin vastakohtana voidaan pitää avuttomuutta, lamaantumista ja luovuttamista, kirjoittaa Lipponen. Hän myös toteaa, että näillekin kokemuksille on tietysti paikkansa vaikeudesta seuranneessa prosessissa. Niille täytyy antaa tilaa ja ymmärrystä, mutta pitkäkestoinen lamaantuminen vaikeuttaa psyykkistä selviämistä.  

Resilienssi koostuu psyykkisistä ominaisuuksista sekä toiminta- ja ajattelutavoista, joista yksi on realistinen optimismi. Sen avulla henkilö kykenee tarkastelemaan kutakin tilannetta samaan aikaan myönteisesti ja realistisesti. Resilienssi ei kuitenkaan tarkoita haitallista positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Tällaisesta yksinkertaisiin hokemiin, kuten ”ajattele iloisia asioita, älä ole negatiivinen” perustuvasta tyhjästä positiivisuudesta käytetään usein käsitettä toksinen positiivisuus. Toimittaja Aaro Immonen kirjoittaa toksisesta positiivisuudesta kolumnissaan, että ”sen mukaan meidän kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja. Jopa syöpäsairailta odotetaan jatkuvaa positiivisuutta – ikään kuin se parantaisi heidät”. Tästä ei resilienssissä ole kyse, vaan ennemminkin ihmisen kyvystä ylläpitää tai palauttaa suhteellisen vakaa psykologinen olotila ja olosuhteiden mahdollistama fyysinen toiminta, kun kohtaa stressaavia elämäntapahtumia ja vastoinkäymisiä, jollaisiin syöpäkin eittämättä kuuluu.  

Onko minulla resilienssiä?  

Jokaisella meillä on resilienssiä, mutta sen taso vaihtelee meissä elämämme varrella. Ihmisen kyky selviytyä ja löytää sopeutumiskeinoja rakentuu jo kasvuympäristöstä lähtien ja muokkautuu myöhemmissä elinolosuhteissa. Resilienssiä rakentavat samat suoja- ja riskitekijät, jotka rakentavat myös mielenterveyttä.  

Juttua varten kysyin Facebookin Rinnakkain-ryhmäläisiltä, mitkä heille ovat mielen joustavuuden ja voimavarojen lähteitä. Mm. näin resilienssiä pohdittiin peilaten itsessä jo valmiiksi olleeseen mielen joustavuuteen tai elämässä ennen syöpädiagnoosia koettuihin haasteisiin ja vastoinkäymisiin.  

Missään vaiheessa en vaipunut aivan syviin vesiin, sillä jostain minulle kumpusi varmuus siitä, että selviän tästä. Mietin heti aluksi, olisinko valmis kuolemaan, ja totesin, että kyllä, olen elänyt parhaani mukaan ja sen puolesta olisin valmis poistumaan näyttämöltä. Tämä käänteinen ajattelu siis auttoi minua, vapautti suuntautumaan paranemiseen. 

Selviytymään on auttanut elämän aiemmat vastoinkäymiset ja niistä selviytyminen, tieto siitä, että minussa on voimaa selviytyä näiden aiempien tapahtumien kautta. Tiedän myös koulutukseni vuoksi kriisin vaiheista ja niistä selviytymisestä. Oli hyvä tiedostaa, että nyt olen tässä vaiheessa kriisiä ja voin mennä tästä eteenpäin tai hetkellisesti taaksepäinkin. 

Onko mahdollista hankkia lisää resilienssiä? 

Kyllä on. Psyykkisiä ominaisuuksia sekä toiminta- ja ajattelutapoja, joista resilienssi koostuu, voi kehittää jokaisessa ikävaiheessa. Niitä ovat aiemmin mainitun realistisen optimismin lisäksi pystyvyys ja luottamus eli se, että ihminen luottaa itseensä ja ympäristöönsä sekä uskoo kykyynsä saada asioita aikaiseksi. Rinnakkain-ryhmäläisetkin toivat esiin pystyvyyden – siinä määrin kuin se kullakin on syövän ja hoitojen kohdalla mahdollista – ja luottamuksen merkityksen.  

Onkologin mukaan hoito on parantavaa, ja siihen olen uskonut. 

Miniä soitti ja kysyi vointia, kun tarvitsi seuraavaksi päiväksi hoitajan kipeälle lapselle. Olin hyvässä kunnossa, ajoin sinne aamusta ja leikin vuoden ikäisten kanssa koko päivän. Kun ajoin illalla kotiin, olin niiiiiin väsynyt, mutta onnellinen, että minua tarvitaan. 

Samoin impulssien hallinta eli kyky keskittyä johonkin asiaan ja sulkea pois mielestä turhat ärsykkeet, niin että toiminta vie asioita eteenpäin, on resilenssiä lisäävä ominaisuus, jota voi harjoitella. Itselle mieluisat asiat, kuten lukeminen, käsityöt ja muut harrastukset, sekä työ ovat monelle olleet tärkeitä hoitojen aikana.  

Hoitojen aikana minulle tärkeintä oli käydä töissä. En kadonnut mihinkään erilliseen syöpämaailmaan, vaan sain olla terveiden ihmisten kanssa ja nauttia heidän seurastaan.  

Sytojen jälkeen en voinut kuin istahtaa neuleen äärelle. Mieli tasoittui silmukka silmukalta. Yhä neulon pois ikävät fiilikset. 

Myös kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita on resilienssiä kasvattava ominaisuus, jota voi kehittää. Syy-seuraussuhteita ymmärtävä henkilö kykenee tarkkailemaan tilanteita kokonaisvaltaisesti ja ulkopuolisesta näkökulmasta. Syöpään sairastuvan kohdalla tähän voisi lisätä sen, että kun ymmärtää syy-seuraussuhteita, ymmärtää myös sen, missä niitä ei ole. Syöpään sairastuva saattaa etsiä syitä sairaudelleen sieltä missä niitä ei ole, kuten omasta aiemmasta toiminnastaan ja elämäntyylistään, ja aiheuttaa näin itselleen ylimääräistä stressiä ja pahaa oloa. Syöpä voi iskeä keneen tahansa.   

Resilienssiä kasvattava kehitettävissä oleva toimintatapa on myös kyky rajata, kykyä huolehtimaan omista rajoistaan ja sanomaan tarvittaessa “ei”.  

Tärkeimpänä kuitenkin se, että aloin kuuntelemaan omia tarpeitani ja poistin elämästäni turhan stressin + voimiani vievät ihmiset.  

Samaan kategoriaan kuuluu niin ikään kyky säädellä tunteita haastavissa tilanteissa. Toimintakyky säilyy voimakkaistakin vaikeista tunteista huolimatta. Ihminen ei mene lukkoon tai paniikkiin, vaan pystyy säilyttämään siinä määrin mielenrauhaansa, että kykenee käyttämään selviytymiskykyjään ja toimimaan. Tässä voi auttaa myös läheisten tuki.  

Kun hoitopolku selvisi ja sain kerrottua sairaudesta lapsilleni, äidille ja siskolleni, olo helpottui. Kukaan ei romahtanut, sain tukea aikuisilta ja omat teinit olivat toki säikähtäneitä, mutta tuntuivat ottavan tilanteen realistisesti. Valtava voimavara itselleni on jalat maassa oleva aviomies, joka aina muistuttaa, ettei pidä murehtia sellaista, mikä ei ole tapahtunut, jos oma ajatus alkaa laukata sinne uhkiin. 

Uteliaisuus ja altistuminen uusille asioille ovat nekin harjoiteltavissa olevia toiminta- ja ajattelutapoja, jotka lisäävät resilienssiä.  

Nyt sairausloman aikana on ehtinyt tehdä asioita, joita ei varsinkaan näin joulun alla ole ehtinyt tehdä yli 40-vuotisen työuran aikana. Luen, neulon, leivon, askartelen. Nyt voin mennä joulumyyjäisiin myymään. 

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä resilienssin harjoiteltavissa olevana osatekijänä on empaattisuus. Empaattinen henkilö kykenee asettumaan toisten asemaan ja tunnetiloihin sekä ymmärtämään muita. Vertaistuki on hieno empaattisuuden ilmentymä ja resilienssin lähde.  

Tärkeä voimakanava on ollut ihanat ja tärkeät vertaissiskot, joista toinen löytyi Rinnakkain-ryhmästä ja toinen ekasta sytostaattihoidosta. Heidän kanssaan olen saanut jakaa kokemuksia ja fiiliksiä pitkin matkaa. 

Miten lisään resilienssiäni? 

Itsetuntemus auttaa vahvistamaan resilienssiä. Jos tunnistat itsessäsi kehittämistarpeen, voit miettiä jokapäiväisiä tilanteita, joissa pystyisit harjoittelemaan kyseistä asiaa. Mieltä on mahdollista treenata, mutta toimintavan oppiminen vaatii runsaasti toistoja. Toistojen myötä aivot muokkaantuvat harjoitteiden antamaan suuntaan. Kun toimintamallista tulee tapa, se muuttaa omia tottumuksia haluttuun suuntaan myös muilla elämän osa-alueilla. 

Vaikeuksia kohdatessa on hyvä pysähtyä miettimään, millaisin voimavaroin on selvinnyt aiemmista vaikeuksista, voiko soveltaa osin aiempia selviytymiskeinoja ja mitä uusia keinoja kannattaisi ottaa käyttöön.  

Moni mainitsee voimavarojen lähteinä aiemmin mainittujen ohella perheen, ystävät ja muut läheiset, luonnon, liikunnan sekä omat tärkeät harrastukset ja paikat, kuten kodin tai mökin. Kommentoijista huokui myös kiitollisuus näistä hyvistä resilienssiä lisäävistä voimanlähteistä. Hyvä kannattaa resilienssiä kasvattaessa huomata.  

Hampaat irvessä ei kuitenkaan kannata esimerkiksi impulssien hallintaa ja rajauskykyä treenata eikä elämässä aina näe voimavaroja tai voi kokea kiitollisuutta. Kokonaiskuormitus saattaa rintasyöpää tai levinnyttä rintasyöpää sairastavalla olla niin suuri, että tunnekuorma musertaa. Silloin on syytä pyrkiä hankkimaan muutakin apua kuin vertaistukea kuten terapiaa. 

Kursivoidut tekstit ovat otteita Facebookin Rinnakkain-ryhmäläisten ajatuksista resilienssistä.  

Lähteet: 

• Krisse Lipponen: ”Resilienssi arjessa” (Kustannus Oy Duodecim, 2020) 
• Antoine de Morrée: muistiinpanot “Resilience Building”-luennosta (07.06.2021)/Patient Perspectives and Self-efficacy in Cancer Research, HIRS (Hope Interaction Research Science), järj. FIMM, Helsingin yliopisto, DPBM, avoin yliopisto ja Lund University. 
• Mieli ry (mieli.fi)  
• Seiler A and Jenewein J (2019), Resilience in Cancer Patients. Front. Psychiatry 10:208. doi: 10.3389/fpsyt.2019.00208 

Teksti: Sari Laaksonen
Rinnakkain 4/2021