Litteässä rintamassa valinnanvapauden puolesta

Amerikassa liikkeen nimi on The Going Flat Movement tai The Movement to Go Flat. Kutsutaan sitä vaikkapa litteäksi rintamaksi. Sen alla toimii lukuisia ryhmiä ja yhteisöjä. Naisilta on poistettu syövän takia rinta tai rinnat. He eivät syystä tai toisesta ole halunneet heille tuputettuja uusia muotoja rintarekonstruktiossa, vaan ovat valinneet tietoisesti litteyden. Rintamassa he ovat, koska he ovat puolustaneet terveydenhuollossa omaa valintaansa, vaikka heidän kirurginsa on kuvitellut tietävänsä heitä paremmin, mitä kuuluu oikeaan naiseuteen. 

He kantavat häpeilemättä kehoaan, joka ei vastaa perinteisiä kauneusnormeja. He eivät peittele rintamustaan vaan tuovat sitä mediassa ja somessa ylpeinä esiin. Flat is beautiful. Esteettisesti viimeistelty, sileä ja litteä rintakehä on kaunis. Esiintymisellään he monipuolistavat naiseuden kuvastoa. He informoivat, tukevat ja inspiroivat kohtalotovereitaan muuttuneeseen kehoon sopeutumisessa. 

Henkilökohtainen on poliittista  

Muutos alkaa usein yksilön kokemuksista. Se minkä minä koen, sen on varmasti kokenut moni muukin. Niinpä kannattaa toimia. 

Amerikkalainen The Progressive Magazine kertoi maaliskuussa 2021 jutussaan The Movement to Go Flat, kuinka Kim Bowles oli sairastunut 35-vuotiaana rintasyöpään ja hakeutui Ohioon klinikalle, joka oli tunnettu moniammatillisesta hoito-otteestaan. Leikkaustiimiin kuului plastiikkakirurgi. Bowles teki selväksi, että hän ei ollut kiinnostunut silikoniproteeseista – ne ovat Amerikassa yleisiä, ja niiden aiheuttamat terveyden ongelmat ovat olleet kuuma aihe – eikä korjauksista omakudossiirteilläkään. Tämä tarkoitti, että viimeistelyssä rintakehälle ei ehdottomasti jätettäisi mitään ylimääräistä rekonstruktiota varten, vaan siitä tehtäisiin sileä. 

Bowles kuuli leikkauspöydällä plastiikkakirurgin sanat: tämä jättäisi ylimääräistä ihoa, jos potilas muuttaa mielensä. Bowles parahti: Ei. Hän vaipui tiedottomuuteen ja heräsi todetakseen ”lääketieteellisen pahoinpitelyn”. Hän ajatteli, että väärinkäytös täytyi tuoda esiin, sillä varmasti moni muukin oli saanut osakseen samanlaisen kohtelun mutta vaikeni. 

Bowles järjesti klinikalla yhden naisen mielenilmauksen, jossa riisui paitansa. Mediahuomio oli taattu. Paidan riisumisesta nimensä saanut Not Putting on A Shirt (NPOAS) -ryhmittymä syntyi vuonna 2018. Heidän sivuillaan on paljon materiaalia valinnanvapaudesta sekä kuvapareja hyväksyttävästä ja ei-hyväksyttävästä viimeistelystä. 

NPOAS:n ja muiden rintasyöpäaktivistien ansiosta Amerikan syöpäinstituutti National Cancer Institute (NCI) on lisännyt syöpätermistöönsä käsitteen aestethic flat closure. Esteettinen ja sileä viimeistely tarkoittaa, että ylimääräinen iho, rasva ja muu kudos rinnan alueella poistetaan tavoitteena mahdollisimman kaunis lopputulos. 

NCI:n termistöön pääseminen on selvästi tärkeä etappi, joka lisää potilaiden ja terveydenhuollon yhteistä ymmärrystä ja vähentää toivottavasti myös flat denialia. Potilaan valintaa vastustavat denialistit eivät ota tämän näkemyksiä kuuleviin korviinsa. Pahimmillaan he toimivat tahallisesti tai silkkaa yksinkertaisuuttaan ja ylimielisyyttään toisin kuin on jo sovittu, kuten Kim Bowles sai kokea. Amerikassa muuten aktivistit pitävät listaa litteyteen myönteisesti suhtautuvista kirurgeista.   

Amerikkalaisen kulttuurin valtavirtaa ovat olleet myyttisen suuret rinnat, joilla on viihdearvoa.  Rintarekonstruktioita on perustelu naisen mielenterveyden säilymisellä, jopa vastoin naisen omaa tahtoa. Vuonna 2021 julkistettu amerikkalaistutkimus osoitti, että melkein 75 prosenttia rinnanpoiston jälkeen litteyden valinneista oli tyytyväisiä. Neljännes heistä ei ollut saanut tukea valintaansa kirurgiltaan. 

Oikeus päättää itse kehostaan  

Ruotsissa aktivismi kiteytyy Plattnormen-yhdistykseen, joka perustettiin syksyllä 2020. Litteyden normia ja valinnanvapautta alkoivat ajaa nuoret rintasyöpäpotilaat, jotka olivat täysin pöyristyneitä terveydenhuollossa saamastaan kohtelusta. 

Luin viime vuonna muutamia kehonkuvatutkimuksia rintasyöpään liittyen sellaisista maista, joissa naisen asemassa on parannettavaa. Rintasyöpä näyttäytyi niissä miehen ongelmana. Nyt olen hyvin hämmästynyt, kun olen lukenut Plattnormenin perustajien kokemuksia. Mieskirurgi opastaa naista oikeaksi naiseksi rintarekonstruktion avulla. Hän jopa osoittaa sanansa vieressä istuvalle aviomiehelle. Naisen elämä ja terveys eivät vaikuta niin tärkeiltä vaan se, että hänelle rakennetaan uudet muodot – vastoin omaa tahtoa. Flat denialin muoto, totta tosiaan. 

Jos terveydenhuoltoa haluaa ymmärtää, siellä voi olla vaikeata tajuta, että kun vuosikymmeniä on kehitetty säästäviä leikkauksia ja rintarekonstruktioita, jotkut haluavatkin olla litteitä. Tosin ei edes Ruotsissa hoito ole tasa-arvoista: rintarekonstruktiotkin ja niistä informoiminen ovat asuinpaikkakysymys. Hoidon liukuhihnalla voi tapahtua kaikenlaista – tai olla tapahtumatta. 

Plattnormen on lanseerannut sileän ja esteettisen viimeistelyn konseptin maaliskuussa 2021. Myös Ruotsin rintasyöpäliitto Bröstcancerförbundet on ottanut sen ohjelmaansa rintarekonstruktion vaihtoehtona. 

Plattnormen korostaa myös litteää symmetriaa, mikä tarkoittaa mahdollisuutta poistaa terve rinta symmetrian saavuttamiseksi. 

 

Kirurgi hymyili vinosti  

Aktivismia tai ei, Suomessa on aina ollut naisia, jotka pitävät oman päänsä, vaikka rinnat ovat menneet. Näissä asioissa ei ole väärää tai oikeata näkemystä vaan jokaisella yksilöllä on valinnanvapaus: olla rinnaton tai ottaa rekonstruktio. Sini (nimi muutettu) tiesi intuitiivisesti heti, että hän ei halua rintarekonstruktiota. 

Sairastuessaan Sini oli 42-vuotias. Hänelle oli helpotus, että molemmat rinnat piti poistaa. Ei tarvinnut miettiä, otettiinko pois tarpeeksi. Ei tarvinnut taistella molempien rintojen poistamisen puolesta ja joutua mahdollisesti jopa psykiatriseen konsultaatioon – niin kuin nainen, jolle kirurgi halusi melkein väkisin tehdä kivat pienet tissit. Ja mitä sun mieskin ajattelee? Rinnoilla ei ollut mitään merkitystä: tärkeintä oli säilyä hengissä, sillä perhe tarvitsee äitiä. Puoliso on sitä paitsi tukenut. 

 Ennen leikkausta kirurgi mainitsi myöhemmän korjausleikkauksen – itsestäänselvästi ja ohimennen. 

– Henkäisin, että en varmaankaan halua sellaista. Sanomisellani ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Kirurgi hymyili vinosti ja mutisi ivallisen tuntuisesti, että sittenhän nähtäisiin. 

Nyt on kulunut kaksi vuotta, eikä Sini ole edelleenkään kuullut sellaista mainospuhetta, että haluaisi lähteä rekonstruktioruljanssiin. Ei hän sano, ettei koskaan muuttaisi mieltään, mutta nyt tilanne on tämä. 

– Joskus saatan haluta pois koirankorvat – nuo ihopussukat kainalon alla. Kieltämättä mielelläni ottaisin sellaisen täysin sileän viimeistelyn, Sini sanoo. 

Sinille on hyvin luontevaa hankkia tietoa. Mutta suomeksi ei litteästä vaihtoehdosta tuntunut löytyvän juuri mitään tietoa, ei millään foorumilla. Kaikissa rintasyöpäsairaille tarkoitetuissa materiaaleissa kerrottiin rintarekonstruktiosta, mutta täysin sivuutettiin litteä vaihtoehto. 

Niinpä Sinistä tuli itsestään melkein vahingossa rinnattomuusaktivisti. Hän kirjoitti Rintasyöpäyhdistys – Europa Donnan nettisivuille kaksi blogikirjoitusta: Elämä ilman rintarekonsruktiota (17.3.2022) ja Rintasyövästä ripukka – eli miten minusta tuli vahingossa rinnattomuusaktivisti (31.3.2022). 

Teksti: Leena Huovila
Rinnakkain 2/2022