Moniulotteisesta uupumuksesta EBCC12-konferenssissa

Osallistuin lokakuun alussa Euroopan rintasyöpäkonferenssiin (12th European Breast Cancer Conference), joka järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti virtuaalisesti. Kaksipäiväisessä tapahtumassa kuultiin alustuksia uusista tutkimustuloksista ja -näkökulmista, mutta teemoissa käsiteltiin myös sairastuneiden elämänlaatua, psykososiaalista tukea ja potilaiden seurantaa.

Tohtorikoulutettava Saskia Maass Groningenin yliopiston lääketieteellisestä keskuksesta Alankomaista esitteli tuoreen abstraktin koskien rintasyöpään sairastuneiden moniulotteista fatiikkia. Ohessa yhteenveto Saskia Maassin tutkimusabstraktista.

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Osana BLOC-tutkimusta (Breast Cancer Long-term Outcomes Cardiac Dysfunction) on tarkasteltu rintasyöpään sairastuneiden sydän- ja verisuonisairauksia, psykologisia myöhäisvaikutuksia sekä fatiikkia.

Fatiikki on ensimmäisellä sijalla sairastuneiden esiin tuomissa huolenaiheissa. Sen esiintyvyys rintasyöpään sairastuneilla on kirjallisuuskatsauksista riippuen 40-80 % ja sen vaikutukset voivat näkyä merkitsevästi arjessa ja elämänlaadussa. Fatiikin katsotaan olevan moniulotteinen: siihen liittyy fyysistä ja henkistä väsymystä, mutta myös ahdistusta ja masennusta. Fatiikin taustalla voivat olla syöpähoidot tai muut selittävät tekijät. Vielä tiedetään vähän fatiikin pitkäkestoisista vaikutuksista. Eniten tutkimustietoa on saatavilla diagnoosin jälkeisistä viidestä vuodesta, sillä potilaat ovat sen ajan tarkemmassa seurannassa. Viiden vuoden jälkeen on vähemmän tutkimusdataa. Fatiikki on yleistä myös laajemmin väestössä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin moniulotteisen fatiikin esiintyvyyttä ja kestävyyttä rintasyöpään sairastuneilla, joiden diagnoosista oli kulunut pidempi aika. Tuloksia verrattiin verrokkiväestöön, jolla ei ollut syöpähistoriaa. Tutkimus toteutettiin Alankomaiden pohjoisosan kolmessa maakunnassa ja tutkimukseen osallistui 350 rintasyöpään sairastunutta, joiden diagnoosista oli kulunut vähintään viisi vuotta. Verrokkiryhmässä oli 350 satunnaisesti valittua samanikäistä omalääkärillä käynyttä naista. Mediaaniaika seurannassa oli kymmenen vuotta.

Metodiksi tutkimukseen valittiin 20 kohdan Multidimensional Fatigue Inventory -kyselylomake (MFI-20), joka tarkastelee yleistä, fyysistä ja henkistä väsymystä sekä vähentynyttä aktiivisuustasoa ja motivaatiota. Pisteytys oli 0-4 pistettä per kysymys ja maksimipistemäärä oli 80. Moniulotteisen fatiikin osalta maksimipistemäärä oli 60.

Analyysissä käytettiin useampaa muuttujaa: tilastollisena mallina oli logistinen regressio, jota verrattiin moniulotteisen fatiikin kestävyyteen sairastuneilla ja verrokkiväestössä sekä suhteutettiin ikään, painoindeksiin, syöpähoitoihin, aikaan diagnoosista sekä sydän- ja verisuonitautiin ja psykologiin muuttujiin (masennus ja ahdistus). Tutkimukseen osallistuneiden mediaani-ikä oli 63 vuotta. Sairastuneista 50 % sai sytostaattihoitoja, reilu 84 % sädehoitoa ja 42 % endokriinistä hoitoa.

Tulokset

Sairastuneista 26 % kärsii moniulotteisesta fatiikista, kun taas vastaava tulos verrokkiryhmässä oli 15 %. Tuloksen voidaan katsoa olevan tilastollisesti merkitsevä. Tuloksia tarkasteltiin myös ajan näkökulmasta. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään: henkilöihin, joilla diagnoosista oli kulunut korkeintaan 10 vuotta (n=161) ja niihin, joilla diagnoosista oli kulunut vähintään 10 vuotta (n=189). Ensimmäiseksi mainitussa ryhmässä moniulotteisesta fatiikista kärsi 29 % (verrokkiryhmän osuus oli reilu 13 %), kun taas jälkimmäisessä osuus oli 24 % (verrokkiryhmän osuus oli vajaa 17 %). Ajallisen kestävyyden osalta tulos ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä, sillä vaikuttavana tekijänä saattoi sairastuneilla ja verrokkiryhmässä olla ikä.

Tulos oli tilastollisesti merkitsevä ahdistus- ja masennusoireiden osalta. Masennukseen vaikuttaa fatiikki ja ne sairastuneet, jotka kärsivät moniulotteisesta fatiikista (n=93), kärsivät usein myös masennuksesta (32 %). Niillä, joilla ei esiintynyt moniulotteista fatiikkia (n=257), masennuksesta kärsi vajaa 3 %. Moniulotteisesta fatiikista kärsivien ahdistus oli vielä yleisempää (vajaa 42 %). Heillä, joilla ei ollut moniulotteista fatiikkia, ahdistuksesta kärsi 10 %.

Johtopäätökset

Yksi neljästä rintasyöpään sairastuneesta kärsii moniulotteisesta fatiikista vielä kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen ja fatiikkia esiintyy useammin kuin samanikäisillä verrokkiryhmän naisilla, joilla ei ole syöpätaustaa. Fatiikki näyttää olevan yhteydessä ahdistus- ja masennusoireisiin.

Lisätietoa fatiikista löytyy mm. European Society for Medical Oncologyn (ESMO) artikkelista Cancer-related fatigue: ESMO Clinical Practice Guidelines for diagnosis and treatment (2020) Annals of Oncology -julkaisussa.

Emma Andersson
Projektipäällikkö
Suomen Syöpäpotilaat ry