Miten lintu saa ilmaa siipiensä alle?

Luovuuden monet ulottuvuudet toimivat voimavarana rintasyöpämatkalla.   

Korppityttö, rintasyöpätarinani. Liminka: Irma Kaarnes, 2023. 

Irma Kaarnes on taiteen maisteri, graafikko, valokuvaaja ja kirjailija. Hänen tuore teoksensa Korppityttö on monitaiteellinen kokonaisuus, joka on voimallisuudessaan nautittavaa luettavaa ja katseltavaa. Kuvat, runot, unimuistiinpanot ja päiväkirjamerkinnät keventävät omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa tarinaa, joka vie meidät sivustakatsojana mukaan muutaman vuoden mittaiselle rintasyöpämatkalle. Tärkeisiin rooleihin nousevat läheiset, luovuus ja luonto sekä tietysti kirjoittajan voimaeläimekseen tunnistama korppi. 

Kaarneksen teos on melko ohut, mutta yllättävän voimakas ja merkityksellinen kirja. Tarina on hyvin samastuttava ja toimii vertaistukena muille rintasyövän kokeneille. Kaarnes kertoo vaikeasta elämänvaiheesta rankkoine hoitoineen, mutta hän on saanut pelkojen ja kipujen lisäksi sisällytettyä teokseensa runsaasti toiveikkaita ja eteenpäin vieviä elementtejä. Ne antavat lukijallekin tärkeää luottamusta ja uskoa huomiseen.  

Kaarnes kuvaa teoksessaan selkeästi taiteen roolia paranemisprosessissa. Valokuvaamisen lisäksi myös esimerkiksi kirjoittamisella ja lukemisella on tärkeät paikkansa kertojan elämässä. Kaarnes kuvailee, kuinka hän alkoi heti sairastuttuaan etsiä erilaisia luovia keinoja sairauden esiin nostamien tunteiden kanavoimiseksi ja ymmärtämiseksi. Taiteen monet muodot, kuten omakuvatyöskentely, luontokuvaus ja kirjoittaminen, auttoivat häntä vaikeassa elämänvaiheessa.  Taiteella on kyky auttaa uusien näkökulmien ääreen, selkeyttää ajatuksia ja lisätä ymmärrystä. 

Taiteen ohella toinen tärkeä voimanlähde Kaarnekselle on luonto. Tarinan edetessä hän kuvaa läheistä luontosuhdettaan ja esittelee lukijalle voimapaikkojaan, kuten tuntureita, merta ja oman mökkirantansa. Luonnossa oleskelu on rauhoittavaa ja kasvattaa turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteita. Henkilökohtaisen elämän myötä- ja vastoinkäymiset saavat uudet mittasuhteen Lapin tuntureiden keskellä tai tutulla rannalla, heräilevän luonnon äänien ympäröimänä.   

Teoksen toistuva keskeismetafora on korppi ja sen yllättävä ilmestyminen erilaisissa tilanteissa. Korpin tavoin myös kirjoittajan elinpiiri on laaja ja hän ehtii kirjan kuvaaman ajanjakson kuluessa asua Jyväskylässä, Oulussa, Rovaniemellä ja Limingassa. Älykkään, tumman linnun lento sopii varsin mainiosti vertauskuvaksi koko tälle tarinalle, jossa on samaa ilmavuutta ja kauniita kaaria. Yksi lempikohdistani tässä teoksessa on kertomus siitä, kuinka kirjoittaja päätyi ottamaan sukunimekseen korpista johdetun sanan Kaarnes. 

Kaarneksen teosta lukiessa mieleen piirtyy kuva varsin monilahjakkaasta taiteellisesta persoonasta, joka ei pelkää laittaa itseään likoon. Jotenkin tämä tarina koskettaa minua eri tavalla kuin moni muu lukemani, ja koen jopa voimakasta sukulaissieluisuutta kirjoittajan kanssa. Ehkä tunteen taustalla ovat yhteinen rintasyöpäkokemus sekä sama metaforinen tapa tarkastella maailmaa ja olla avoin matkan varrella eteen tuleville yllätyksille, olla suorassa suhteessa elämään.  

Arvio on julkaistu alun perin Kirjallisuusterapiayhdistyksen nettisivuilla ja Rinnakkain-lehdessä.