Kuntoutumisen vuoro, mitä nyt?

Olen Essi Oksanen, toisen vuoden terveydenhoitajaopiskelija. Suoritin projektiharjoittelun Rintasyöpäyhdistyksellä ja projektini aiheena oli kuntoutus ja kuntoutumisen tukeminen. Olenkin opintojeni kautta päässyt pohtimaan ja oppimaan paljon kuntoutuksesta ja tässä muutamia mietteitäni siitä.

Kuntoutumisesta ja sen tarpeesta puhutaan paljon, mutta kuinka kuntoukseen pääsy oikeasti toimii? Kuntoutus on merkittävä osa hoitopolkua ja sen tulisi alkaa hyvissä ajoin. Tutkiessani asiaa kuulin, ettei näin kuitenkaan ole. Moni kokee jäävänsä yksin, kun hoidot loppuvat ja kuntoutumisen tarve olisi suuri. Mahdollisuudet päästä fysioterapiaan, keskustelemaan ammattilaisen kanssa, nähdä lääkäriä tai saada lymfaterapiaa on miltei olemattomat, vaikka tarve ja halu päästä kuntoutumaan ja saada apua olisi suuri.

Mikä avuksi siihen, että kuntoutuminen muuten kuin omin avuin olisi mahdollista?

Mielestäni on huolestuttavaa millaiset jonot fysioterapeuteille, ravitsemusterapeuteille tai psykiatrisille sairaanhoitajille on. Apua ja tukea saadaan ehkä kuukausien tai vuosien päästä, jos ollenkaan. On sanomattakin selvää, että kuntoutukseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. ”Palaa normaaliin tai nyt vain elät kuten ennen” on lauseita, jotka moni on varmasti kuullut. Mutta miten palata ”normaaliin”, jos kukaan ei ole auttamassa?

Pohdin paljon myös mitkä asiat vaikuttavat siihen, että kuntoutuksen saaminen on vaikeaa.

Digitalisaatio tuo omat haasteensa. Palveluiden ulkoistuessa ja digitalisoituessa osa kohderyhmistä jää väistämättä varjoon. Digitalisaatiossa on hyviä puolia, mutta ikävä tosiasia on, ettei kaikkia palveluita voi korvata etäpalveluin tai -ajoin. Vaikka netistä löytyykin paljon videoita ja tietoa kuntoutumisen tueksi on konkreettinen ja henkilökohtainen apu silti merkityksellistä. On eri asia päästä kasvokkain keskustelemaan tai jumppaamaan jonkun kanssa kuin laittaa YouTube video pyörimään tai avata Teams. Olen kuitenkin iloinen siitä, että materiaalia löytyy myös veloituksetta sähköisessä muodossa, jotta edes näin olisi mahdollista kuntouttaa itseään.

Vaikka avun saaminen onkin vaikeaa, toivon ettei kuntoutumista ja sen hyötyjä unohdettaisi ammattilaisten keskuudessa. Jokainen, joka avun kaipaa, saisi sen ja näin pystyisi edistämään tai ylläpitämään omaa terveyttään. Pelkät puheet asian tärkeydestä ei riitä vaan tarvitaan konkreettisia muutoksia.