MYC Immune-hankkeen tutkijaprofessori Juha Klefström sekä Advocacy Core Teamin jäsenet Susan Samson, Anu Niemi, Mirjami Tran Minh ja Carole Baas AACR-kongressissa
Syöpä on myös yhteiskunnallinen ongelma
Osallistuin huhtikuussa American Association of Cancer Researchin eli AACR:n vuotuiseen syöpätutkimuskongressiin Helsingin yliopistossa toimivan KlefströmLabin tutkijoiden kanssa. Matka liittyi MYCimmune-tutkimusprojektiin, jossa Rintasyöpäyhdistys on potilasjärjestöedustajana. Tapasimme kongressissa myös hankkeen Advocacy Core Teamin amerikkalaisjäsenet ja pääsimme tutustumaan ja keskustelemaan kasvotusten heidän tavastaan osallistua tutkimukseen potilasedustajina. Suurin ero Suomeen ja Eurooppaan verrattuna tuntuisi olevan, että potilaat edustavat tutkimushankkeissa itseään eivätkä ole minkään järjestön nimissä. Potilaat ovat myös syvemmällä tutkimuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa osallistuen mm. laboratorion kokouksiin tiiviisti tutkijoiden kanssa. Potilasedustajat ovat verkostoituneet keskenään ja heille on eri tahojen järjestämiä ohjelmia kuten AACR:n Scientist <–> Survivor Program.
Kongressin esitysten aiheet pyörivät suurelta osin solutasolla, mutta näin ei-biotietelijänä arvostin suuresti mukana ollutta eriarvoisuusteemaa. Teeman luennoilla käsiteltiin diversiteetin lisäämisen tärkeyttä niin syöpätutkijoiden kuin lääketutkimuksiin osallistuvien joukossa sekä erilaisten väestötason stressitekijöiden vaikutuksesta syöpään sairastumiseen ja siitä selviämiseen.
Stressi käsitetään arkipuheessa usein johtuvaksi kiireisestä arjesta, perheen ja työn yhteensovittamisesta ja muista henkilökohtaisista haasteista. AACR-kongressin puheenvuoroissa stressiä lähestyttiin kuitenkin eri yhteisöjen kohtaamana systeemisenä ongelmana.
Sosiaaliset tekijät vaikuttavat
Väestötieteilijä Electra D. Paskett kuvaili, miten suuret laajoja ihmisjoukkoja koskettavat huolenaiheet ja ilmiöt kuten holokausti, rikollisuus ja syrjintä liittyvät prosesseihin, joita kehossa tapahtuu stressaavassa tilanteessa. Paskett kuvasi tilanteita, joissa syöpäriski näyttää olevan yksilöllinen, mutta siihen vaikuttaa myös yhdistelmä sosiaalisia tekijöitä. Tutkimuksissa on havaittu, että holokaustista selviytyneiden syöpäriski oli kohonnut samoin kuin muiden jatkuvassa stressitilassa elävien. Yhdysvalloissa on pystytty tutkimaan eriytyneiden, yleensä mustien asuinalueiden olosuhteita ja niiden vaikutuksia ihmisten terveyteen. Esimerkiksi rintasyöpäkuolleisuudessa on nykyisin 10 prosenttiyksikön ero mustien ja valkoisten naisten välillä ja ero on kasvanut 1990-luvulta alkaen. Tutkijoiden havaitsemia erottavia syitä olivat mm. mustien asuinalueiden köyhyys, rikollisuus ja väkivallan pelko. Lisäksi tietyillä alueilla asuville ei myönnetty asuntolainoja tai edes ruokakauppaa ei ollut lähistöllä.
”Olemme pitkään syyttäneet yksilöä huonojen elämäntapojen eriarvoistavista terveysvaikutuksista, ja olemme olleet väärässä”, Paskett sanoi esityksessään.
Paskett selitti, kuinka sosiaaliset tekijät voivat aiheuttaa pitkittyneen stressireaktion ihmisissä, jotka elävät köyhyyden ja väkivallan uhan tai ainutlaatuisten tapahtumien kuten COVID19-pandemian keskellä. Jatkuvasti koholla oleva stressihormonitaso voi tarjota syövän kehittymiselle, kasvulle ja etenemiselle suotuisan ympäristön. Eristäytymiseen ja yksinäisyyteen liittyy myös epäterveitä tapoja yrittää selviytyä, kuten lisääntynyt tupakan ja alkoholin käyttö.
Stressi virkisti syöpäsoluja
Väestötason havaintojen lisäksi stressin vaikutusta syövän kasvuun on tutkittu hiirillä, jolloin päästään seuraamaan vaikutusta solutasolla. Mikala Egeblad on tutkinut syöpäkasvaimen mikroympäristön vaikutusta lääkeresistanssiin ja etäpesäkkeisiin, keskittyen erityisesti tulehdussoluihin. Egeblad kuvaili, miten jatkuva stressi sai hiirikokeessa hitaasti jakautuvat tai lepotilassa olevat syöpäsolut muodostamaan etäpesäkkeitä keuhkoihin. Hän arveli, että vähentämällä stressiä, voitaisiin mahdollisesti ehkäistä elimistöön jääneiden syöpäsolujen kasvamista etäpesäkkeeksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi hoidetun varhaisvaiheen rintasyövän jälkeen. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä kliinistä tutkimusta.
Eriarvoisuuden ja stressin lisäksi suoliston mikrobiomin vaikutus syöpäsoluihin, niiden mikroympäristöön ja aineenvaihduntaan oli monessa esityksessä mukana. Ruokavaliolla on merkitystä – nyrkkisääntönä vanha tutut: runsaasti kuitua ja kasviksia tekee hyvää suoliston mikrobeille ja sitä kautta voi vaikuttaa jopa syöpähoitojen tehoon.
Kaiken kaikkiaan on yhä selvempää, että syövän syntymisen prosessi ja siihen vaikuttavat tekijät ovat monimutkainen kokonaisuus, joista joihinkin yksilö voi vaikuttaa mutta moneen asiaan ei. Stressaava elämäntilanne, terveydenhuollon saavutettavuus, ammatti, geenit ja jopa lähikaupan valikoima kietoutuvat vyyhdiksi, jossa sattumalla on suuri merkitys ja kaikkien syövän riskitekijöiden eliminointi on mahdotonta.
Teksti on julkaistu myös Rinnakkain-lehden numerossa 2/2022
Kirjoittajan muut blogit: