Parisuhde, kun kumppani sairastuu
Sairastuminen on usein yksi suurimpia parisuhteen hyvinvointiin vaikuttavia haasteita. Kumppanin sairastuminen rintasyöpään on usein kriisi parisuhteessa. Rintasyöpä saattaa vaikuttaa parisuhteeseen samoin kuin muutkin pitkäaikaissairaudet: sairastavalla voi olla väsymystä, kipuja, lääkityksiä, mieli voi olla apea tai masentunut. Kumppanilta vaaditaan toisinaan kärsivällisyyttä, joustamista ja lämmintä ymmärrystä sairastavaa kohtaan. Kipu, kehon muutokset, hoitojaksot ja sairauden aiheuttama epävarmuus saattavat vaikuttaa monin tavoin parisuhteen vuorovaikutukseen, rooleihin ja seksuaalisuuteen.
Muuttunut vuorovaikutus
Rintasyöpään sairastuminen saattaa herättää monenlaisia tunteita, kuten pelkoa tai huolta. Toisaalta helpotuksen tunne saattaa olla seurausta siitä, että oireille on löytynyt syy. Sairastumisen herättämistä tunteista on tärkeää keskustella kumppanin kanssa niin, että molempien on mahdollista kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan. Sairastumisen mukanaan tuomien muutosten myötä voi olla tärkeää jutella myös siitä, mitä parisuhde tarvitsisi voidakseen hyvin. Hankalista tunteista puhuminen edellyttää usein luottamuksellista ja turvallista ilmapiiriä. Sairastuminen saattaa muuttaa parisuhteen vuorovaikutusta myös hyvään suuntaan: keskustelut saatetaan kokea läheisyyttä ja turvaa luovina ja niihin tekee mieli hakeutua. Kun keskustelukanavaa pidetään avoimena, vahvistuu usein luottamus, läheisyys ja toiveikkuus suhteessa.
Muutokset parisuhteen rooleissa
Rintasyöpään sairastuminen tuo muutoksia sairastuneen jaksamiseen ja voimavaroihin. Sairastunut kumppani ei välttämättä jaksa samoja arkisia asioita, mitä aiemmin. Arjen toimet saattavat kivun, laskeneen mielialan tai huonovointisuuden vuoksi jäädä toisen vastuulle. On tärkeää, että kumppani saa olla ensisijaisesti kumppanin roolissa, ei hoitajana. On tärkeää, että parisuhde ei ole ainoastaan hoitosuhde. Kumppani voi kuitenkin osoittaa hoitotilanteissa ja kipujen keskellä ymmärrystä ja lämpöä monin eri tavoin, esimerkiksi koskettamalla sellaisella tavalla, joka sairastuneesta tuntuu hyvältä.
Seksuaalisuuden muutokset
Usein rintasyövän mukanaan tuomat muutokset saattavat liittyä myös seksuaalisuuteen ja läheisyyteen, koska rintasyöpä on intiimialueen sairaus. Seksuaalisuuden muutokset saattavat näkyä monella tavalla, esimerkiksi haluttomuutena tai kivun tuntemuksina. Sairastuminen saattaa myös muuttaa ajatusta omasta kehosta. Kehon fyysiset muutokset saattavat olla yllättäviä. Rintasyöpään sairastuneet ja heidän kumppaninsa usein kokevatkin, että rintasyövällä on ollut negatiivisia vaikutuksia parisuhteen seksuaalisuuteen. Kaipuu kumppanin lähelle saattaa olla suuri, mutta kipu ja hoitotoimenpiteet saattavat ajaa erilleen. Kumppaneiden roolit seksuaalisuuden ja läheisyyden alueella saattavat joutua myllerrykseen: aikaisemmin useammin aloitteen tehnyt kumppani saattaa olla sairauden vuoksi niin kipeä, että aloitteet jäävät toiselle. Kipu voi myös tuoda muutoksia siihen, miten itse koskettaa intiimisti kumppania ja millä tavalla toivoo kumppanin koskettavan itseään. Rintasyöpään sairastuneelle on usein tärkeää saada tietoa seksuaaliterveyden mahdollisista muutoksista esimerkiksi sairaalan henkilökunnalta keskustelemalla. Myös pari- ja seksuaaliterapiassa voidaan keskustella kehon muutoksiin liittyvistä asioista.
Parisuhde hoitojen loputtua
Kun mikä tahansa haastava, mielen ja kehon voimavaroja kuormittanut vaihe parisuhteessa päättyy, saattaa siitä seurata tyhjyyden tunne. Myös hoitojen päättyminen saattaa olla tällainen pysäyttävä kokemus parisuhteessa. Hoitojaksot ovat takana, mutta keho on usein muuttunut tavalla tai toisella. Parisuhteessa on koettu sairastumisen aikana ehkä vaiheita, joiden ajatteleminen tai muistelu saattaa vielä tuntua kipeältä. Toisaalta aiemmin koetut haastavat ajanjaksot tai kriisit ja niistä selviytyminen ovat voineet tuoda työvälineitä suhteeseen, erityisesti siihen, miten tiedostaa itse toimivansa hankalissa vaiheissa. Kriisit voivat tuoda myös ymmärrystä siihen, millä tavalla kumppani toimii haastavissa, kipeissä ja epävarmuutta herättävissä tilanteissa. Joustokykyinen ja hankalista vaiheista selvinnyt parisuhde onkin usein elämän tärkeimpiä voimanlähteitä, myös hoitojaksojen jälkeen, kun uusi normaali arki alkaa.