15 kysymystä arjesta lymfedeeman kanssa

1. Mikä on turvotuksen hoidossa olennaisinta ja tärkeintä?

Hoidossa tähdätään turvotuksen poistamiseen leikatun puolen yläraajasta, rintakehästä, kyljestä ja selkäpuolelta riippuen siitä, mihin turvotusta kerääntyy. Koska imusolmukkeiden poistamisesta sekä leikkauksen ja sädehoidon aiheuttamista imuteiden vaurioista johtuen imuneste ei poistu normaalilla tavalla, kudokseen jäävää nestettä on autettava manuaalisesti kohti kehon neljännestä, missä imusolmukkeet toimivat normaalisti. 

Hoitona käytetään turvonneen yläraajan ja joskus myös yläkehon kompressiota. Kompressiota voi tehostaa sidoksilla, lymfatyynyillä ja teippauksella. Omatoimiset harjoitteet, liikunta, painonhallinta ja lymfaterapia auttavat poistamaan turvotusta, lisäävät ihon liikkuvuutta ja ehkäisevät rasva- ja sidekudoskertymien syntymistä. 

Kompressiotuotetta on tärkeää käyttää päivittäin, ja itsehoidon olisi tärkeää olla säännöllistä.  

Lymfaterapia on yksi lymfedeeman hoidon kivijaloista kompression ja itsehoidon rinnalla. Lyhytkin tauko lymfaterapiassa voi näkyä turvotustilanteessa todella konkreettisena muutoksena. 

2. Riittääkö kompressiohiha vai tarvitaanko muita toimenpiteitä? 

Monilla lääkäreillä on vielä käsitys, että ongelma poistuu kättä nostamalla tai pelkällä kompressiohoidolla. Turvotuksen hoito ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Turvotus syntyy, kun imusuonten toiminta ja pumppaavuus on heikentynyt. Näkyvä turvotus on merkki imunesteen jäämisestä jumiin kudoksiin. Se ei lähde sieltä itsestään eikä pelkällä painovoimalla. Neste tulee saada raajasta ylöspäin ja edelleen yläkeholle, josta se on autettava tavalla tai toisella eteenpäin isoihin lymfatiehyihin. 

Joskus pelkkä kompressiotuote auttaa pitämään tilanteen hallinnassa. Varsin usein näin ei kuitenkaan ole. Hoitamaton lymfedeema voi aiheuttaa terveysongelmia. Tulee paineen tunnetta ja kipua, haavojen ja vaurioiden paraneminen hidastuu ja iho altistuu bakteeri- ja virustulehduksille. Huolellista seurantaa ja hoitoa ei siksi kannata laiminlyödä tai väheksyä. 

3.Hiha on epämukava ja motivaatiota ei ole. Onko mistään apua, jos lymfatiet ovat pysyvästi rikki? 

Kyllä lymfedeeman hoidolla on hyvin paljon väliä! Riittävän varhain aloitettu, tehokas ja huolellinen hoito hidastaa merkittävästi lymfedeeman etenemistä. Vaikka imusuonistoa ei voida parantaa, voidaan hyvällä hoidolla pitää leikatun puolen toimintakyky hyvänä ja turvotus poissa tai vähintään hallinnassa, vaikka vaurio olisikin. Imusuonisto on laaja ja monihaarainen ja lymfateitä on kaikissa kudoksissa, monessa kerroksessa. Kehossa on lymfanesteelle paljon varareittejä, jotka pitää käynnistellä lymfahieronnalla ja jumpalla. 

4. Millainen liikehoito on parasta? 

Leikkauksen jälkeen annetut yläraajan imunestekiertoa parantavat liikeharjoitukset ovat hyvä alku, ja ne kannatta tehdä kompressiotuotteen tai sidoksen kanssa, jos sellaiset on jo olemassa. Leikatun puolen kättä on ylipäätään hyvä käyttää monenlaisissa askareissa ja toimissa. Kaikki rauhallinen, kivuton liikuttelu, joka ylläpitää ja parantaa yläraajan lihastoimintaa ja olkanivelen liikkuvuutta, on hyväksi myös imunestekierrolle; lihasten pumppaava liike tukee imusuoniston toimintaa ja edistää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Aktiiviset, pumppaavat liikkeet ovat hyvää hoitoa: ojentelu, koukistelu, sormien puristeleminen kevyesti nyrkkiin. Pitkin päivää voi nostaa kädet ylös ja puristaa sormet nyrkkiin useita kertoja peräkkäin. Toimettomuuden myötä imunesteen virtaus hidastuu, lihakset heikentyvät ja turvotuksen riski kasvaa. 

5. Millaista varsinaisen liikunnan pitäisi olla? 

Leikkauksen jälkeen liikunta aloitetaan haavojen parannuttua vähitellen ja asteittain. Nyrkkisääntö on, että kannattaa tehdä sellaista liikuntaa, mikä itselle sopii ja tuottaa iloa. Silloin liikkumisesta tulee helpommin säännöllistä. 

 6. Onko olemassa jotain erityisen hyviä, lymfakiertoa elvyttäviä liikuntalajeja?

Moniakin; kaikki pumppaavat, sidekudosta venyttävät liikuntamuodot ovat hyviä. Vesiliikunta on lymfaturvotukselle erittäin hyvää täsmähoitoa veden hydrostaattisen paineen vuoksi: metrin syvyydellä vedessä kudoksiin kohdistuu tasainen, imunestekiertoa tukeva paine, jollaista ei ole mahdollista saada aikaan millään kompressiotuotteella. Jooga, tanssiminen, puutarhanhoito, venyttely, pilates ja asahi ovat kaikki hyviä liikuntamuotoja.  Omat voimavarat ratkaisevat liikunnan määrän ja laadun, itseään on tärkeää kuunnella. 

7. Olen käynyt kuntosalilla jo vuosien ajan, voinko jatkaa salilla käyntiä leikkauksen jälkeen?

Kaikkea, mitä keho on tottunut tekemään ennen sairastumista voi jatkaa. Malta aloittaa totutut harjoitteet asteittain. Alussa riittää ihan vaikka yläraajan heiluttelu kävellessä. Pyydä asiantuntevalta liikunnanohjaajalta tai fysioterapeutilta neuvot kevyeen, aerobiseen ja pumppaavaan harjoituksiin. Joillakin paikkakunnilla on myös rintasyöpäpotilaiden omia kuntosaliryhmiä, joista saa täsmäohjausta.  

Pidä tukituotetta tai sido käsi harjoituksen ajaksi. Imunestekierron kannalta ihanteellinen on toistoja sisältävä, kevyemmillä painoilla tehty ”pumppaava” harjoitus. 

8. Voiko imunesteen kertymiseen vaikuttaa ruokavalion avulla? Entä miten ylipaino vaikuttaa lymfaturvotukseen?

Mikään nestettä poistava ruoka ei auta, koska turvotuksen syy ei ole nestekierrossa, vaan lymfateissä. Terveellinen ravinto ja painonhallinta ovat tärkeitä kaikille. Ylipainon on todettu lisäävän leikkauksen ja hoitojen jälkeistä lymfaturvotuksen riskiä 2,5–kertaiseksi. Liikakilojen karistaminen auttaa usein laskemaan myös turvotusta. Rasvakudos erittää molekyylejä, jotka vaikuttavat imusuonten seinämiin ja heikentävät imusuoniston toimintaa. 

Painonhallinta on kuitenkin usein monimutkaista, ja hormoni- ja kortisonilääkitykset sekoittavat sitä entisestään. Ole itsellesi armollinen ja tee lempeitä, asteittaisia muutoksia, jotka sopivat omaan elämääsi eivätkä aiheuta ylenmääräistä ahdistusta. 

9. Neuvoja kuivaharjaukseen ja fibroottisen kudoksen pehmentämiseen? 

Kuivaharjaukseen voi käyttää tavallista, pehmeää saunaharjaa, joka ei vahingoita ihoa. Pyri tekemään harjausliikkeestä pyörivä ja vaihda painetta pyöritysliikkeen edetessä niin, että paine kevenee liikkeen loppua kohti. Näin saat ihon pinkeyttä hieman helpotettua. Pinnallinen imusuonisto on aivan verinahan alla. 

Kaikenlainen miellyttävältä tuntuva, kudoksia hellästi möyhentävä, kiertävä ja pumppaava käsittely on suotavaa. Terapeutilta voit saada ohjeita, miten pehmittää fibroottisia kohtia yläraajassa tai kyljessä. 

Tukihihan riisumisen jälkeen on tärkeää rasvata kättä alhaalta ylöspäin suuntautuvilla liikkeillä. Itsehoitoa ei voit tehdä väärin: kaikkea voi tehdä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja helpottaa paineen tunnetta. 

10. Voiko kompressiohoidon tehoa buustata?

Hihan päälle voi sitoa sidoksen antamaan lisäpainetta esimerkiksi silloin, kun hiha on löystynyt tai liikuntasuoritusten yhteydessä kuten sauvakävellessä tai raskaampia töitä tehdessä.  

Hanskan sijaan voi kokeilla kinesioteipin kiertämistä sormien ympärille – älä kuitenkaan kierrä niitä liian tiukalle.  

Jos yöhihaa ei ole ja käsi tuntuu turpoavan kovasti levossa, lymfaterapeutti antaa ohjeet yläraajan sidontaan. Turvotus pysyy paremmin hallinnassa, kun käden ja sormet sitoo yöksi. 

11. Mitä hyötyä on palleahengitykestä imunestekierron tukena? 

Palleahengitys lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Palleahengitys saa kehossa aikaan pumppaavan ja venyttävän liikkeen, joka auttaa aktivoimaan imusuoniston syviä osia. Palleahengitykset vaikuttavat myös parasympaattiseen hermostoon ja rauhoittavat. Pysähdy tekemään muutamia oikein syviä, rauhallisia, pitkiä hengityksiä, jotka venyttävät kylkiluiden välilihaksia ja täyttävät keuhkot kunnolla. Varsinkin naisilla on taipumus hengittää pinnallisesti keuhkojen ylälohkoilla, ettei masu vain pullistuisi. 

12. Miten kohonnut infektioriski tulisi huomioida arjessa?

Imunestejärjestelmä on osa kehon immuunipuolustusta. Kun imusuoniston toiminta häiriintyy, kudokseen kerääntyy proteiinipitoista kudosnestettä, jota ihon bakteerit käyttävät ravinnokseen.  Näin pienikin ihorikko voi aiheuttaa infektion operoidulle puolelle. Veitsien, saksien ja neulojen käytössä on noudatettava varovaisuutta eikä leikatun puolen kädestä pidä antaa ottaa verenpainetta, verinäytettä tai laittaa kanyylia. Käytä puutarhatöissä hanskoja ja suojaudu kotieläinten puremilta ja raapimiselta sekä auringossa palamiselta mieluiten hihalla tai vähintään korkeakertoimisella suojatuotteella. Ruuanlaitossa, saunan uunia tai takkaa lämmittäessä pitkävartiset uunikintaat auttavat välttämään palovammoja. Ärsyttäviä ja allergisoivia pesutuotteita ja muita kemikaaleja on välteltävä. Hygieniasta ja ihon kunnosta on tärkeä huolehtia hyvin esimerkiksi ihoa rasvaamalla. 

13. Millaiset oireet vaativat lääkärissä käymistä?

Mene lääkäriin aina, jos leikatun puolen ihoon tullut haava tai nirhauma ei parane nopeasti itsekseen ja/tai käteen ilmestyy punotusta, turvotusta tai särkyä, kuume nousee ja on huono olo. Nämä ovat tyypillisiä ruusuinfektion oireita. Riskin kanssa on oltava erityisen tarkka, sillä toistuvat infektiot vaurioittavat imusuonistoa entisestään. Ruusun hoitoon tarvitaan aina antibioottihoito, ja se vaatii välitöntä hakeutumista lääkärin vastaanotolle.

14. Mitä muuta arjessa kannattaisi huomioida?

Käsilaukun ja painavien kassien kantaminen leikatun puolen olkapäällä tai käsivarrella voi staassata imunestettä käsivarteen. Repuista kannattaa valita pehmustetuilla, leveillä olkaimilla varustetut vaihtoehdot. Kapeat rintaliivien olkaimet voivat painaa pinnallisia imunestetiehyitä tukkoon. Leveäolkaimiset, tukevat rintaliivit antavat nesteelle tilaa liikkua, ja joskus paras vaihtoehto on kompressioliivi – varsinkin, jos on tehty säästävä rintaleikkaus ja turvotus kertyy leikatun rinnan alueelle. Sormukset ja kello kannattaa pitää toisessa kädessä.  

 15. Onko saunassa käymisestä haittaa?

Saunominen on monille suomalaisille tärkeää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Yläraaja ja hartia-alue kannattaa kietoa kylmään veteen kastettuihin pyyhekääreisiin löylyjen ajaksi. Myös uiminen tai vesiliikunta saunan yhteydessä kumoaa mahdollista turvottavaa vaikutusta. Saunomista on kuitenkin parempi välttää, jos on runsasta turvotustaipumusta. 

Asiantuntijana on haastateltu Tarja Kokkosta, joka on valmistunut Vodder-lymfaterapeutiksi vuonna 1992 ja kansainvälisen Dr. Vodder Akatemian sertifioiduksi ylimmän tason opettajaksi vuonna 2015.  Päätyönään hän tekee lymfaterapiaa, suurimpana asiakasryhmänään syöpäpotilaat, ja vastaa myös Suomen uusien ja jo toimivien lymfaterapeuttien koulutuksesta. 

Teksti: Nina Sarell
Rinnakkain 2/2020

Lue lisää lymfaturvotuksesta ja sen hoidosta