Toivo löytää luoksemme monin tavoin
Toivo on merkittävä voimavara, joka auttaa meitä katsomaan kriisitilanteissa eteenpäin ja keskittymään selviämiseen. Me syöpää sairastavat tai sairastaneet olemme varmasti kaikki kokeneet tilanteita, joissa tuota tunnetta on ollut vaikea tavoittaa. Silloin on tärkeää pystyä löytämään edes pieni toivonkipinä, valonpilkahdus, joka antaa voimaa vaikeina hetkinä. Tässä voivat olla apuna esimerkiksi erilaiset mielikuva- ja mindfulness-harjoitukset, keskustelut, taiteet ja liikunta.
Minulla on tapana huonoina hetkinä sulkea silmäni ja keskittyä mielikuvaan keväisistä, auringonpaisteessa kylpevistä tulppaaneista. Muistan tarkasti, millaisilta punaiset ja keltaiset Appeldoornin kukat näyttävät omalla pihallani, kurkottaessaan varttansa kohti valoa. Jossain vaiheessa alan väkisinkin hymyillä tuntiessani keväisen lämmön, valon ja kasvuvoiman. Tämä on minun oma, henkilökohtainen voimaharjoitukseni, jonka suorittaminen ei ole ajasta tai paikasta riippuvainen. Sain tästä mielikuvasta suunnattoman paljon voimaa sairauteni synkimpinä ja epätoivoisimpina hetkinä. Hetken keskittyminen sai minut uskomaan tulevaisuuteen ja uuteen kevääseen.
On selvää, ettei pelkkä kukkien ja valon kuvittelu auta silloin, kun ihmisellä on suuri huoli psyykkisestä, fyysisestä ja taloudellisesta selviytymisestä. Toivoa on tutkittu useilla eri tieteenaloilla ja sillä on todettu olevan suuri merkitys toipumiselle. Tämän tunteen tavoittaminen on myös osa resilienssiä, psyykkistä joustavuutta, jolla tarkoitetaan arkikielellä sanottuna kykyä selvitä vastoinkäymisistä. Tarvitsemme voimavaroja haasteiden kohtaamiseen sekä uusien ratkaisujen ja selviytymiskeinojen löytämiseen. Toiveikkuus ja usko parempaan huomiseen ovat suuria voimavaroja, jotka auttavat meitä ponnisteleman eteenpäin.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka saavat voimaa kirjallisuudesta. Silloin, kun lukemiseen liittyy jotain muutakin kuin tarinaan eläytyminen, puhutaan kokemuksellisesta lukemista. Tällä voidaan viitata paitsi tiedon ja itseymmärryksen lisääntymiseen, myös lukemisen hoitaviin ja eheyttäviin vaikutuksiin. Tarinoiden avulla saamme käyttöömme sanoja ja käsitteitä omien kokemuksiemme ymmärtämiseen ja ilmaisemiseen. Lukemisen eheyttävä vaikutus perustuu eläytymiseen ja samastumiseen, jotka syntyvät tekstin ja lukijan vuorovaikutuksen tuloksena. Onkin esitetty teorioita, joiden mukaan ihmisessä ei voi syntyä lukiessa tunteita ilman samastumista kirjan henkilöihin.
Tunnustan samastuvani voimakkaasti tanskalaisen kirjailija Karen Blixenin kertomuksiin, elämäntarinaan ja ajatuksiin. Blixenin näkemykset perustuivat hänen aikansa filosofien, kuten Nietzschen ja hieman aiemmin vaikuttaneen Kierkegaardin kirjoituksiin. Blixen uskoi lujasti, että ihmisen todellisen suuruuden määrittää hänen kykynsä selvitä vastoinkäymisistä. Hänen ajattelunsa muistuttaa kovasti tämän päivän resiliessi-teoriaa. Kesken rankan sytostaattihoitojakson sain ystävältäni vinkin lukea Mia Kankimäen teoksen Naiset joita ajattelen öisin. Ilahduin suuresti, kun kirjan sivuilta minua tervehti vanha tuttavani Blixen, jonka omalaatuinen persoona tuntuu tehneen Kankimäkeen yhtä suuren vaikutuksen kuin minuunkin.
Paljon suosiota saanut Francesca Cavallon ja Elena Favillin kaksiosainen tarinakokoelma Iltasatuja kapinallisille tytöille saa uuden, entistä suuremman merkityksen ainakin minun silmissäni nyt, kun selviytymiskykyä kysytään yksilöiden ja koko yhteiskunnan tasolla. Kirjoissa on tarinoita itsenäisistä, vahvoista naisista, jotka ovat kulkeneet omia teitään matkavarustuksenaan usko itseensä ja parempaan huomiseen. Oman tarinansa saavat niin kirjailija Astrid Lindgen, liittokansleri Angela Merkel, taidemaalari Frida Kahlo, toimittaja Anna Politkovskaja ja kemisti Marie Curie kuin moni muukin. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki jääsukeltaja Johanna Nordbladin tarina. Hänen amputoitavaksi tuomittu jalkansa säästyi ja parani, koska hän upotti sen säännöllisesti kylmään jääveteen. Nainen pelasti jalkansa ja alkoi lopulta jopa pitää veden kylmyydestä. Uskon, että monen muunkin vakavasti sairastaneen on helppo samastua tämän sinnikkään naisen tarinaan. Tahtoisin tehdä kirjalle vielä yhden jatko-osan, joka kertoisi meidän kaikkien rintasyövän kanssa kamppailevien tarinat. Jokainen meistä olisi sen ansainnut ja meillä olisi varmasti paljon sanottavaa toivon, luottamuksen ja sisukkuuden merkityksestä.
Kirjoittajan muut blogit
Kirjoittamalla apua ahdistukseen – syöpämustetta paperille vuodattamassa