Syöpään liittyvä aivotoiminnan väsyvyys

Fyysinen väsymys on sekä läheisten että lääkäreiden helppo ymmärtää toisin kuin aivotoiminnan ja henkisen suorituskyvyn poikkeava väsyminen. Henkistä suorituskykyä haittaava poikkeava aivotoiminnan väsyvyys saatetaan virheellisesti tulkita mielialaan liittyväksi tai se saatetaan ohittaa tulkinnalla, että kaikkia väsyttää joskus. Merkittävät aivojen vireyden ja unen säätelyn ongelmat voivat näin jäädä jopa täysin tunnistamatta ja hoitamatta.

Aivoväsymys ei lähde nukkumalla

Tavanomaisesta poikkeava eli patologinen aivotoiminnan väsyvyys ei ole tavanomaista normaalia aivojen väsymystä, joka menee ohi yöunilla eli niin sanotulla korvausunella, tai edes viikonlopun tai viikonkaan lomalla. Aivotoiminnan patologisessa väsyvyydessä on selkeästi normaalista väsymisestä poikkeavia piirteitä verrattuna terveen ihmisen väsymiseen. Patologinen aivoväsymys ei ole suora seuraus tehdystä työstä tai toiminnasta vaikkakin voi olla suhteessa toiminnan määrään. Poikkeava aivoväsymys ilmenee usein, vaikka henkilö ei ulkoapäin arvioituna olisi tehnyt juuri mitään väsyttävää. Aivoväsymyksen yhteydessä esiintyy usein myös unen säätelyn ja rakenteen ongelmia. Aivoväsymys seuraamuksineen vaikuttaa merkittävästi sekä sairastuneen että hänen läheistensä elämään.

Tuoreessa eurooppalaisessa tutkimuksessa tutkittiin väsyvyyden esiintyvyyttä rintasyöpäpotilailla, N=190. Yli 30 prosentilla todettiin sekä poikkeavaa väsymystä että uniongelmia vielä viisi vuotta taudin toteamisesta ja hoitojen aloittamisesta. Väsymysja uniongelmat haittasivat sekä elämää että aiheuttivat tuen tarvetta. Samansuuntaisia lukuja on saatu muitakin syöpiä sairastaneilla potilailla. Väsymystä on todettu sekä hoitojen aikana että niiden jälkeen toipumisvaiheessa. Osalla potilaista väsymysoireet voivat olla pitkäaikaisia, jopa pysyviä.

Syöpäpotilas yleensä tunnistaa, että aivoväsymys ei ole laadultaan samanlaista väsymistä kuin ennen sairastumista. Tyypillinen piirre on, ettei väsymys mene normaalisti lepäämällä ohi joko lainkaan tai sitten hyvin hitaasti eikä useinkaan kokonaan. Osalla väsymys vaivaa miltei kaiken aikaa hereillä ollessa, heti tai pian aamulla herättyä, illalla nukkumaan mennessä ja välissä. Väsymys voi myös vaihdella merkittävästikin päivien välillä. Osalla väsymys iskee intensiivistä aivotoimintaa esimerkiksi tarkkaa keskittymistä vaativissa tilanteissa. Kaikki henkinen suoriutuminen kuten esimerkiksi tarkkaavaisuus ja huomiokyky, keskittyminen, muistaminen, toimintojen suunnittelu ja johdonmukainen toteuttaminen, päätöksenteko, tunteiden säätely, asioiden pohtiminen tai merkityksettömien ympäristön ärsykkeiden poissulkeminen vaatii aivotoiminnan riittävää vireystilaa. Aivoväsymys voi tehdä haastaviksi ja kuormittaviksi tavanomaiset toimet kuten vaikkapa kaupassa käymisen. Ostoksilla aivojen on muistettava mitä kaikkea pitää hankkia, toimittava loogisesti, etsittävä tuotteet, oltava häiriytymättä ympäristön äänistä, tehtävä valintoja, arvioitava hintoja, huomioitava ajankäyttöä ja niin edelleen. Arjen toimien normaalista poikkeavaan rasittavuuteen voi olla vaikea saada ymmärrystä henkilöiltä, joilla ei ole aivotoiminnan rajoitteita, koska arjen rutiinitoimia ei ajatella erityisesti aivotoimintaa vaativana, vaikka ne niitä ovatkin.

Väsymys on vain yksi oireista

Aivoissa on vireyttä ylläpitävä hermoverkkojen järjestelmä, jonka toimintaa syöpä ja sen hoidot sekä seuraukset, kuten anemia tai tulehdukset häiritsevät tai vaurioittavat. Vauriot tai häiriöt aiheuttavat sitten monenlaisia oireita, joista väsymys on yksi. Syöpäkasvain tai siinä olevat tulehdussolut saattavat erittää esimerkiksi tulehdusta välittäviä sytokiinejä, jotka voivat vaikuttaa aivojen toimintaan. Eri solusalpaajilla voi olla suoria myrkyllisiä vaikutuksia myös aivoihin. Solusalpaajat ja immunologiset hoidot voivat myös häiritä aivojen puolustusmekanismeja ja tätä kautta häiritä hermoverkkojen toimintaa tai vaurioittaa niitä. Syöpään ja sen hoitoihin voi liittyä eri tavoin aiheutuneita verenkiertoja aineenvaihduntahäiriöitä. Syöpä voi laukaista solun oman immuunipuolustuksen myös aivojen osia vastaan, niin kutsutun autoimmuunimekanismin. Voi käynnistyä myös erilaisia infektioita, jotka ovat bakteerien, virusten tai alkueläinten aiheuttamia tulehduksia. Tunnemme huonosti, millä tavoin nämä tapahtuvat ja mitkä hermoradat ovat herkkiä millekin vaikutukselle. Aivoissa olevat kasvaimet tai muiden syöpien etäispesäkkeet aivoissa vaurioittavat myös näitä edellä käsiteltyjä hermoverkkoja. Näitä ei tarkemmin käsitellä tässä artikkelissa.

Aivoväsymystä voidaan lievittää

Elimistön muu tila, kuten anemia, tulehdus, kuume, kivut, sydänongelmat, hormonitoiminnan ja hengityksen häiriöt ja niin edelleen, joita voi liittyä syöpään ja sen hoitoon, tai tulla muista syistä, voivat vaikuttaa vireystilan säätelyjärjestelmään ja aiheuttaa tai pahentaa aivoväsymystä. Syövän ja sen hoitojen seurauksia, kuten anemiaa, tulehduksia, hormonihäiriöitä ja kipuja voidaan hoitaa ja siten lievittää aivoväsymystä. Anemian hoitoon käytettyjen punasolukasvutekijöiden on todettu jossain määrin vähentävän väsymystä. Rutiinikäyttöön tätä ei suositella, koska vaikutus saattaa olla vähäinen ja sivuvaikutukset merkittävät. Ravitsemuksen ja nesteytyksen puutteet tai väsymystä pahentava lääkitys pitää myös tarkistaa, samoin ummetus tulee hoitaa. Hengityksen ja sydämen pitäisi toimia ja nielemisen sujua. Unta heikentävät yskä, kivut tai tihentynyt virtsaamisen tarve voivat myös vaatia hoitoa. Yöhikoilut ja muut vaihdevuosioireet saattavat valvottaa ja voivat olla hoidoilla lievitettävissä. Valo, kuumuus ja äänet voivat heikentää yöunta, joten ne pitäisi pyrkiä rajaamaan pois. Liikuntaa lisäämällä voi saada jonkin verran apua, mutta täälläkin maltti on tarpeen ja usein ystävien tai ryhmän tuki välttämätön.

Kun kaikki mahdollinen väsymystä aiheuttava ja hoidettava on hoidettu, voi yhä jäädä jäljelle merkittävä aivoväsymys. Tällöin on käynyt niin, että vireyttä ylläpitävät hermoratajärjestelmät ovat vaurioituneet syövän ja sen hoitojen seurauksena. Lääkäreitä ei ole kovin syvällisesti koulutettu elimellisen väsymyksen tunnistamiseen eikä hoitamiseen. Kiireisillä syöpäklinikoilla aika menee yleensä muuhun kuin väsymyksen arviointiin tai hoitoon. Vireystilan säätelyjärjestelmän toiminta sen hermoverkoissa perustuu muun muassa hermovälittäjäaineisiin. Joillakin lääkkeillä pystytään vaikuttamaan näihin välittäjäaineisiin. Serotoniinia lisääviä lääkkeitä käytetään usein masennuksen hoitoon. Jotkut aivoväsymyspotilaat kokevat, että elämään tulee lisää virtaa näillä serotoniinia lisäävillä lääkkeillä. Mikäli potilas ei ole masentunut ja hänellä on merkittävä vaurio myös toiminnan ohjauksessa, voivat nämä serotoniiniin vaikuttavat lääkkeet kuitenkin pahentaa joidenkuiden ahdistusta ja hankaloittaa ajatustoimintoja. Koska emme lääketieteen nykytasolla pysty mittamaan, mitkä ratajärjestelmät toimivat huonosti ja mitä välittäjäainetta puuttuu, on edettävä kokeilemalla. Rohkaisisin siihen, että jos lääke ei auta, se on lopetettava. Kovin montaa viikkoa ei kannata odottaa. Metyylifenidaattia käytetään ADHD-lapsilla ja -nuorilla. Se lisää puolestaan dopamiinia ja noradrenaliinia. Jos vika on näiden välittäjäaineiden puute, voi metyylifenidaatti auttaa. Tästä on jonkin verran näyttöä sytostaattihoitoa saaneilla potilailla. Tähänkin liittyy monta muttaa: annokset pitää sovittaa yksilöllisesti, luoda selvät kriteerit siihen, milloin päätetään, onko lääke auttanut vai ei ja onko tullut sivuvaikutuksia.

Metyylifenidaatista on Suomessa hyvin vähän kokemusta aivoväsymyksen hoidossa, joten sen aloittamiseen edes kokeiluluonteisesti lienee iso kynnys. Se ei myöskään ole KELA-korvauksen piirissä, jos vireystilan säätelyjärjestelmä on taudin vaurioittama eivätkä ongelmat johdu synnynnäisistä, kehityksellisistä häiriöistä. Ei kuitenkaan pidä ajatella, että metyylifenidaatti ratkaisisi ongelmat edes niillä, jotka saavat siitä apua. Tutkimusten mukaan vaikutus saattaa olla melko vähäinen. Jäämme odottamaan tutkimukseen perustuvia uusia hoitoehdotuksia

Kirjoittaja on neurologi Merja Kallio. Kallio työskentelee Docrates Syöpäsairaalassa. Hänen erityisosaamistaan ovat aivokasvaimet, syöpäpotilaiden neurologiset oireet ja neurokognitio.

Teksti on julkaistu Rinnakkain-lehden numerossa 4/2018